Ainutlaatuista annettavaa

Viikolla 41 vietettiin valtakunnallista nuorisotyön viikkoa teemalla ”Nuoret ja nuorisotyö koronan jälkeen” ja maanantai 17.10. on kirkon nuorisotyön päivä, jonka teemakysymys on ”Mikä nuoria vaivaa – mitä asialle pitää tehdä?”  Asiantuntijoiden johdolla on käyty ja käydään keskustelua siitä, miten erityisesti koronapandemia ja siihen liittyneet toimenpiteet ovat vaikuttaneet nuoriin.

Jos omaa työuraani aloittaessani joku olisi sanonut, että tulee vastaan aika, jolloin nuorisotyötä pitää tehdä pelkästään digilaitteiden välityksellä, olisin luultavasti harkinnut vakavasti, onko sellainen työ minua varten. Ensimmäisenä koronakeväänä se vielä jotenkin meni, kun kaikki eritystoimet ja sovellusten avulla toteutettava koulunkäynti ja etänuortenillat olivat vielä uutta. Jotenkin piti vain selviytyä. Mutta rajoitusten pitkittyessä ja tulevaisuuteen liittyvän epävarmuuden lisääntyessä kävi selväksi, että poikkeusolojen vaikutus tulee näkymään nuorten mielenterveydessä vielä pitkään niiden päättymisen jälkeen. Myös ne nuoret, jotka selviytyivät etäkoulusta ja poikkeusoloista hyvin, joutuivat luopumaan monista toivomistaan ja odottamistaan asioista. Selviytyminen ja pärjääminen eivät ole sama asia kuin hyvinvointi, ja siksi kaikki nuoret voivat hyötyä siitä tuesta, mitä monipuolinen ja hyvin hoidettu nuorisotyö voi tarjota.

Korona-ajan vaikutusten lisäksi monien nuorten hyvinvointiin vaikuttaa myös kasvanut tarve ja jopa paine suorittaa omaa elämää, mikä näkyy sekä arkisissa asioissa että omaa tulevaisuutta koskevissa kysymyksissä. Uusimmassa Villi-lehden numerossa haastateltiin nuorisotyöntekijä, tutkija Merja Viljasta, joka on yhdessä Elina Kuusiston kanssa tutkinut Tampereen ympäristökuntien ysiluokkalaisten nuorten elämänpäämääriä. Nuoret saivat vastata mm. kysymykseen ”Mikä on mielestäsi elämän päämäärä?” Vastauksissa tärkeimmäksi päämääräksi nousi itsensä toteuttaminen, jonka mainitsi 29 prosenttia vastaajista, ja yli neljännes vastaajista mainitsi myös onnellisuuden ja hyvän elämän sekä uran. Ihmissuhteet ja perhe jäivät arvoasteikossa vasta sijalle neljä. ”Viljasen mukaan tutkimustulokset heijastavat yhteiskuntamme individualistista, itsensä kehittämisen ja itsepärjäämisen eetosta. Nykyisessä peruskoulussa pyritään kriittiseen demokraattiseen kansalaisuuteen. Tutkimuksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että peruskoulunsa päättävät nuoret korostavat näkemyksissään yksilöllistä kansalaisuutta. Siinä korostuu vastuunkantamisen sijaan vapaus. Itsensä toteuttaminen, onnellisuuden tavoittelu ja työ ovat nuorille elämän tärkeimpiä päämääriä.” (Villi-lehti 4/2022)

Haasteita nuorisotyössä siis riittää ja onkin tärkeää, että sen tekemiseen turvataan riittävät resurssit, ja että työntekijöillä ja vapaaehtoisilla on mahdollisuus saada tukea ja lisäkoulutusta nuorten hyvinvoinnista huolehtimiseen. Yhdessä voimme saada aikaan paljon.

Nuorisotyön viikon sinänsä erittäin tärkeää ja monipuolista keskustelua seuratessani jäin kuitenkin myös miettimään, tuommeko kirkkona ja kristillisen nuorisotyön toimijoina rohkeasti esille sitä, mitä erityisesti kristillisellä nuorisotyöllä on annettavaa, ja miten se näkyy meidän työmme painopisteissä? Osaammeko kertoa toivosta, joka ei ole riippuvainen tämän maailman olosuhteista? Tai ihmisarvosta, joka jokaisella ihmisellä on jo ennen syntymäänsä? Entä jos tämän maailman paineiden keskellä elämän todellinen merkitys löytyykin siitä, että olemme jo osa suurempaa kertomusta, eikä meidän tarvitse yrittää ansaita tai suorittaa itseämme osaksi sitä. Ja voisiko elämän ikuisen merkityksen oivaltaminen vapauttaa meidät paineesta suorittaa omaa elämäämme ja johdattaa meidät läsnäoloon, rauhaan ja yhteyden merkityksen löytämiseen?

Olen täysin samaa mieltä siitä, että kaikkien nuorten parissa työskentelevien pitää tehdä yhteistyötä, jotta voimme olla mahdollisimman monen nuoren tukena tässä ajassa. Mutta kristillisen nuorisotyön toimijoina meidän pitää myös muistaa, että meillä on oma ainutlaatuinen tehtävämme, jota mikään muu nuorisotyön taho ei tee. Seurakunnan olemassaolon ytimessä on alusta lähtien ollut Jeesuksen antama kaste- ja lähetyskäsky: menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Sitä emme saa unohtaa. Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, ”ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta”, ja se on ehdottomasti myös yksi kristillisen nuorisotyön ainutlaatuisia vahvuuksia.

Lopuksi haluan jakaa muutamia ajatuksia Suomen Raamattuopiston toimintaan osallistuvilta 15–20–vuotiailta nuorilta, joilta kysyin heidän ajatuksiaan kristillisestä nuorisotyöstä ja uskon merkityksestä. Muistattehan heitä ja kaikkia Suomen nuoria rukouksissa. Monenlaisten maailman haasteiden keskellä rukous on yksi parhaita tapoja auttaa ja tukea heitä.

Tiina Karlsson
SROS:n nuorisotyön johtaja

 

Nuorten ajatuksia uskosta ja kristillisestä nuorisotyöstä:

Miksi osallistut kristillisen seurakunnan / järjestön nuorten toimintaan? Mitä siitä saat?

  • Koska voi viettää aikaa ystävien kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin
  • Tapaan uusia ihmisiä ja näen tuttuja. Saan tukea uskooni ja tunnen että kuulun jonnekin. Pääsen oppimaan ja juttelemaan uskostani ja pitämään hauskaa.
  • Koska siellä on turvallinen tunne ja muiden kristittyjen kanssa pääsee kokoontumaan yhdessä myös Jumalan kanssa.
  • Joutuisaa ajankulua turvallisessa ilmapiirissä mukavien ihmisten seurassa.
  • Koska siellä saa uskovia ystäviä, kuulla opetusta ja olla Raamatun äärellä. Koska yhteys.
  • Kavereita, kristillistä opetusta, hyviä kokemuksia ja opetuksia.
  • Osallistun kristillisen seurakunnan nuorten toimintaan, koska siellä on aina niin turvallinen ja mukava fiilis, pääsee näkemään kavereita ja tekemään kaikkea kivaa yhdessä liittyen Jumalaan.
  • Koska tapaa mukavia ihmisiä, saa kuulla lisää Jeesuksesta ja on mukava meininki. Aina on mukavaa nähdä kavereita ja muita ihmisiä uskon kysymysten parissa. Saan siitä voimaa ja jotenkin toivoa sekä uskoni vahvistuu.
  • Saan siitä ihania kokemuksia, yhteenkuuluvuuden tunnetta, ystäviä, naurua ja hyvää mieltä.
  • Koska sitä kautta voi tavata muita kristittyjä nuoria. Saa oppia uusia asioita Raamatusta sekä Jumalasta, saa pohtia uskonasioita. Itselle ajan viettäminen muiden kristittyjen kanssa, esim. leireillä, tuo voimaa myös arkeen.

Mitä usko sinulle merkitsee?

  • Usko on turvapaikka, tuki ja apu elämään. Se myös antaa hyvät perusohjeet elämään ja parantaa hyvinvointia. En pysty kuvittelemaan elämääni ilman uskoa.
  • Luottoa, rakkautta ja toivoa siitä mikä on kuolemanjälkeen. Ja jaksamista vaikeiden asioiden ja aiheiden yli.
  • En oikein osaa sanoa.
  • Se merkitsee turvaa ja rauhaa. Ja saa olla sidoksissa johonkin suurempaan eikä tarvitse tarpoa omasta voimasta.
  • Ei mitään.
  • Turvaa ja apua.
  • Usko merkitsee minulle turvaa ja toivoa tulevaisuuteen. Lisäksi se antaa rauhaa elämän myrskyissä, kun mikään muu ei enää tunnu auttavan.
  • Se on semmonen itsestäänselvyys ja normaali asia, johon on hyvä turvata.
  • Se merkitsee minulle turvaa ja lohtua vaikeina aikoina. Se merkitsee apua ja neuvoa. Usko tuo minulle toivoa siitä että kaikki järjestyy. Uskossa oleminen tuntuu luonnolliselta. Se merkitsee myös jollain tapaa elämästä oppimista. Usko on tärkeä osa elämää ja ilman sitä olisi vaikea elää.
  • Jumalaan turvautumista, sekä silloin kun menee hyvin että silloin, kun elämä on rankkaa.
  • Usko merkitsee minulle todella paljon. Se merkitsee minulle sen, että tiedän, että Jumala rakastaa minua juuri tällaisena. Se tuo minulle turvaa, jos minulla menee huonosti. Rukoileminen on myös todella ihanaa, kun on joku sellainen tilanne, että en tiedä mitä tehdä tai tuntuu että olen hukassa.
  • Usko on elämän perusta.
  • Usko Kolmiyhteiseen Jumalaan on elämäni kulmakivi, mikä luo perustavanlaatuisen turvan ja rauhan elämän myllerrysten keskellä. Uskovana saan luottaa Jumalan rakkauteen ja Jeesuksen täydelliseen sovitustyöhön nauttien samalla kauniista luomakunnasta sekä kanssaihmisistä, Jumalan kuvista. Usko auttaa myös hahmottamaan vajavaisuuteni ja epätäydellisyyteni. Uskon kautta ymmärrän, että ainoa vaihtoehtoni on luovuttaa täydellisyyden tavoittelussa ja nöyrtyä Jumalan edessä. Kaiken tämän kruunuksi usko merkitsee minulle ikuisen elämän toivoa ja loputonta rakkauden lähdettä.