(Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Raamattuopiston nuorisotyön RukousRengas lehdessä alkuvuodesta 2012.)
Rukoilinko riittävästi?
Millaisia mietteitä sinulle herää ajatellessasi, ettei Jumala olekaan vastannut rukoukseesi? Selkeä kielteinen vastaus tai tunne, ettei vastausta kuulu, voi herättää meidät pohtimaan rukouksemme tai jopa uskomme laatua. Enkö ole rukoillut riittävästi, oikein tai eikö uskoni ole riittävää tekemään rukouksestani tehokasta?
Reaktiomme miettiä tällaisia syitä on ymmärrettävä, koska usein käännymme Herran puoleen pyytäen apua meitä ehkä kovastikin ahdistavaan ja vaivaavaan asiaan. Näkökykymme on tällöin rajoittunut lähinnä kyseisen asian ja hetken ympärille. Lisäksi meillä on ehkä alitajunnainen oma näkemys parhaasta vastauksesta. Tällöin on hyvä katsoa vähän kauemmaksi ja nähdä kuinka Jumala tekee jatkuvasti ihmeitä ympärillämme, vaikka juuri pyytämässämme asiassa saammekin vielä odottaa vastausta.
Rukoilinko riittävästi? kirjassaan Leif Andersen viittaa Luukkaan evankeliumin (Luuk. 22:42-43) jakeisiin, joissa Jeesus itse rukoili Getsemanessa, että välttyisi tulevalta kuolemalta. Jeesus kuitenkin pyysi, että tapahtuisi Jumalan tahto, eikä hänen.
Eikö Jumala kuullutkaan Jeesuksen rukousta? Jeesushan kuoli. Jumala kyllä kuuli ja vastasikin, mutta omalla tavallaan. Jumala vahvisti, ja antoi Jeesukselle rohkeuden kohdata tehtävänsä.
Itselleni tämä näkökulma avasi ymmärrystä omaan sairastamiseeni. Pyynnöstäni huolimatta Jumala ei ole parantanut sairauttani. Hän ei ole kuitenkaan jättänyt vastaamatta. Olen saanut kärsivällisyyttä ja levähdyksen paikkoja, sekä työn ja läheiset, jotka kykenevät joustamaan sairauteni kanssa. Jumala on vastannut omalla tavallaan ja minä olen saanut nähdä siunauksen Hänen vastauksessaan.
"Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun tiedämme hänen kuulevan kaikki pyyntömme, tiedämme myös, että saamme sen mitä häneltä pyydämme." 1. Joh. 5:14-15
Isä meidän rukouksessa meitäkin opetetaan rukoilemaan ”Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maanpäällä niin kuin taivaissa.” Jumalalla on vain yksi rajoitus, yksi ainoa heikkous: Rakkautensa meitä luotujaan kohtaan. Hän ei tahdo tehdä mitään rakkauden vastaista, edes sellaista, mikä meistä tuntuisi ainoalta ja oikealta rakkaudellisuudelta. Saamme toki pyytää mitä tahdomme, mutta Jumala lupaa meille vain sen, joka on sopusoinnussa Hänen hyvän tahtonsa kanssa. Siksi Jumalan tahdon tapahtumisen rukoileminen ei ole rajoittava, vaan äärimmäisen turvallinen ja lohdullinen asia.
Rukousta ei ole annettu meille, jotta sormet ja polvet verillä pyytäisimme ja odottaisimme pyytämäämme vastausta väsymykseen, jopa katkeruuteen saakka. Ei Jumala toivo meiltä sellaista rukousta! Johanneksen evankeliumissa (6:37) sanotaan ”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois." Me saamme mennä Jumalan eteen huutamaan ahdinkoamme, jopa vihaamme, huokaamaan kun voimamme on loppu, lepäämään ja kiittämään. Saamme olla epäileviä ja heikkoja, ja silti luottaa sanaansa, että Hän aja meitä luotaan pois. Jumala toimii ja auttaa rakkautensa mukaisesti, nähden koko elämämme kokonaisuuden. Saamme astua Hänen eteensä huokaisemaan: ”Herra sinä näet mietteeni, tuntoni ja pyyntöni.” Rukoushan on meidän puhetta Jumalalle. Siinä saamme vuodattaa huolemme Jumalalle, jättäen vastuun parhaasta hoitomuodosta Hänelle, kaikkitietävälle Jumalalle.
Markus Ikonen