Tervetuloa mukaan ensimmäisen vuoden verkkoiskoon! Kiva, kun olet mukana ja toivottavasti seuraavien kuukausien ajan saat oppia jotain uutta itsestäsi, uskosta ja totta kai myös isosena toimimisesta. Tämä ekan vuoden isko aloitetaan aika keskeisellä ajatuksella ja asialla: isosena olemisella.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin voi olla, että aika monella isoskoulutettavalla on joku kuva siitä, millainen isosen pitäisi olla. Usein nämä ihanteet ovat juuri niitä itsejään, ihanteita. Eräs isonen pohti aikoinaan pitkään sitä, miten hän ei ole tarpeeksi hyvä ollakseen isosena Vuokatinrannan leireillä. Hän oli ollut isosena jo useita kesiä, mutta silti takaraivossa sykki ajatus, että pitäisi olla jotain enemmän tai parempaa. Jonkinlainen superisonen.

Siksi tämä ensimmäinen verkkoiskon teksti koskee juuri tuota isosen roolia ja tehtävää. Mitä tarkoittaa olla isonen? Mitä isoselta edellytetään? Mitä tai millainen minun pitäisi olla, että olisin hyvä isonen?

Millainen minun pitäisi olla?

Otetaan ensimmäiseksi käsittelyyn tuo, millainen sinun ”pitäisi olla”. Kuten johdannossa todettiin, sinulla saattaa olla joku ajatus tai kuva siitä, millainen isosen pitäisi olla. Välillä nämä odotukset ja vaatimukset osoittautuvat kuitenkin turhan suuriksi ja vaativiksi. Isosen pitäisi näiden kuvien mukaan olla miltei täydellinen moniosaaja, joka on varma uskostaan; osaa vähintään 75% Viisikielisen biiseistä ulkoa; on lukenut Raamatun ainakin 2,37 kertaa läpi; on sosiaalinen, mutta rauhallinen; osaa leikittää, mutta myös näytellä; osaa kohdata kaikki ja onnistuu aina ryhmän vetämisessä ja niin edelleen ja niin edelleen.

Pohditaanpa tuota hetki oman rippikoulusi isosten kautta. Jos mietit ja muistelet heitä, niin olivatko he kaikki samanlaisia? Toivottavasti eivät, koska ainakin meillä isosvalintojen tavoitteena on juuri se, että leireillä olisi mahdollisimman monipuolisia isosia. Joku voi olla musikaalinen, joku toinen taas on sporttisempi. Joku on ulospäinsuuntautunut ja energinen, toinen taas rauhallisempi. Joku rakastaa näytellä sketseissä, jonkun toisen ominta alaa ovat taas esim. leikit. Joku osaa Raamattunsa miltei ulkoa, kun taas toinen ottaa vasta alkuaskelia isosen ja kristityn polulla.

Tavoitteena tosiaan on, että leirillä olisi näitä kaikkia. Koska silloin jokaiselle leiriläiselle löytyy toivottavasti joku, jonka hän voi kohdata, johon samaistua ja jonka kanssa voi syntyä yhteys. Joillekin yhteyteen riittää se, että isonen tykkää jalkapallosta tai uimisesta. Toisille se energisyys ja puheliaisuus on juttu, joka luo siteen. Ja sitten taas toisille rauhallisemmille liiallinen energisyys voi jopa ahdistaa, jolloin he tarvitsevat vierelleen rauhallisemman isosen.

Tämä kaikki tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että ei ole vain yhtä isosen mallia, vaan teistä jokaisella on lahjoja ja ominaisuuksia, jotka ovat hyödyksi ja tärkeitä isosen hommissa. Näitä päästään pohtimaan myöhemmin tässä verkkoiskossa.

Isosen tehtävät ja rooli

Isosista pitää sanoa myös se, että lause ”Leirit eivät olisi mahdollisia ilman teitä” ei ole mikään korulause, vaan totisinta totta. Mieti hetki vaikka rippikoulua, jossa ei olisi isosia. Se olisi aika karu kokemus. Toki oppitunnit saataisiin pidettyä ja leikkejä ja pelejä vedettyä, mutta iso osa rippikoulua on kaikki se, mitä isoset tekevät leiriläisten kanssa. Sama pätee myös varkkari- ja lastenleireihin. Te olette linkki ohjaajien ja leiriläisten välillä. Työtovereita, jotka toteutatte äärimmäisen tärkeää tehtävää!

Mikä se tehtävä sitten tarkemmin on? No, ensinnäkin olette mahdollistamassa hyvää leirikokemusta leiriläisille. Teille on helpompi puhua monista asioista, kuin aikuisille ohjaajille ja teidän kanssa on ehdottomasti helpompi viettää aikaa ja tehdä yhdessä asioita.

Toiseksi te olette kristityn esikuvia leiriläisille. Se on asia, joka on myös välillä herättänyt paineita ja epävarmuutta. Millainen kristitty minun pitäisi olla? Esimerkiksi Vuokatinrannassahan on kyse kuitenkin Suomen Raamattuopiston leireistä, kai siellä nyt pitäisi olla vähän parempi uskova?

Ei tarvitse. Jälleen kerran: tärkeintä on olla oman itsesi kaltainen. Tuo alussa kuvattu isonen pohti koko ajan, että hänen pitäisi olla jonkinlainen superuskova, joka ei saisi epäillä tai epäonnistua ja jonka pitäisi tuntea Raamattu mahdollisimman hyvin ulkoa. Siksi on tärkeä toistuvasti painottaa, että isosilta ei todellakaan vaadita mitään epäilysvapaata superuskoa. Eihän sellaista ole meillä työntekijöilläkään! Eräs nimeltä mainitsematon nuorisopastorikin lähti aikoinaan isoseksi ihan vaan hengaamaan. Usko – tai ainakin vahvempi sellainen – seurasi sitten perässä toisena tai kolmantena isoskesänä.

Kertauksen vuoksi: se, että kyse on Suomen Raamattuopiston leiristä ei tarkoita, eikä saa tarkoittaa sitä, et sinne pääsisi isoseksi vain jotkut täydelliset tms. Ensinnäkin: sellaisia ei ole edes olemassa ja toiseksi: leiri voisi olla aika ahdistava sellaisten isosten kanssa.

Siispä: kristittynäkin sinä olet oma itsesi. Toki leiriläisille ei ehkä kannata ihan joka epäilystä julistaa katolta, mutta samalla, saat olla oma itsesi, eikä sinun tarvitse puristaa itsestäsi jotain sellaista, mitä et aidosti ole. Yksi isosen tärkeimmistä ominaisuuksista on aitous, koska se puhuttelee paljon enemmän kuin päälle liimattu hymy ja kiiltokuva.

Isoset ovat tiimi

Viimeinen pointti isosen tehtävistä voisi olla se, että muista, ettet ole yksin. Isosia valitaan tarkoituksella monia, jotta voisitte tukea toinen toisianne. Ideaalitilanteessa leireillä on sekä vanhempia, että nuorempia isosia ja toki isoisot siihen päälle. Ideana on, että vanhemmat näyttävät esimerkkiä, josta nuoremmat voivat oppia ja jota soveltaa. Jos joku asia ei tunnu toimivan, voit kysyä neuvoa toisilta. Jos ryhmä ei toimi, isoiso voi tulla sinne mukaan. Tärkeintä on se, ettet puske yksin päätäsi seinään, vaan haet, pyydät ja saat tukea!

Ja kaikessa muista myös se (mikä välillä tuntuu isosilta vähän unohtuvan): Sinä. Olet. Isonen. Et. Ohjaaja. Se tuntuu itsestään selvältä, muttei todellakaan aina ole sitä. Sinä olet isonen ja se tarkoittaa sitä, että saat keskittyä juuri isosena olemiseen. Leirillä on vetäjiä juuri siksi, että he kantavat vastuun vaikeista tilanteista. Sinä saat siis keskittyä omaan työhösi ja jos vastaan tulee mikään, mikä painaa, saat aina tulla puhumaan siitä ohjaajille, jotka ovat leirillä myös sinua varten.

TEHTÄVÄT:

1. Kerro, miten syksysi on lähtenyt liikkeelle ja mitä sinulle kuuluu?
2. Muistele omaa ripariasi. Mikä on paras muisto, jonka sait sieltä?
3. Mikä on paras muisto omista isosistasi? Jäikö joku isosen vetämä tilanne, tapa toimia tai tapa kohdata teitä leiriläisiä mieleesi niin, että tahtoisit itsekin pyrkiä tekemään samoin itse isosena toimiessasi?
4. Jäikö omalla riparillasi mieleesi joku opetus / hartaus / raamis jne., jossa oivalsit jotain uutta Jumalasta tai kristillisestä uskostamme? Kerro mikä tilanne oli kyseessä ja mitä oivalsit?
5. Onko sinulla jotain asioita, joiden puolesta tahtoisit nuorisotyön tiimin (Timo & Tipi & Laura) rukoilevan?

Lisäbonus! Isoskoulutusvuoden aikana haluamme rohkaista sekä teitä, että itseämme lukemaan enemmän Raamattua yhdessä. Jokaisessa isko-tehtävässä on siksi kuukauden ajaksi lukuohjelma, jota voit halutessasi seurata. Ja jos noista luetuista teksteistä tulee mitään kysyttävää, niin laita rohkeasti vaan viestiä! Vastaan mielelläni. 

Lokakuun raamatunlukuohjelma:
vko. 41: Luuk. 1-4
vko. 42: Luuk. 5–7
vko. 43: Luuk. 8–9
vko. 44: Luuk. 10–11