Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina. (1. Piet. 4:10)

Jumala on antanut meille monenlaisia lahjoja, joista arvokkain ja ensimmäinen on toki tämä elämämme. Jumala on luonut meistä jokaiselle lähes rajattomat mahdollisuudet elämiseen ihmisenä, joka kiinnostuu, innostuu, toteuttaa itseään ja iloitsee mitä erilaisimmista asioista.

Toiseksi olemme saaneet ainutlaatuisuuden lahjan. Joku on hyvä musiikissa, toinen osaa kirjoittaa, kolmas osaa tanssia ja neljäs kiipeillä kallioilla. Ja yksi on hyvä kuuntelemaan, toinen antamaan neuvoja ja kolmas osaa istua vierellä juuri silloin kun sitä tarvitaan. Monet tällaisista ns. luontaisista lahjoistamme ovat myös niitä, joille on valtavasti käyttöä Jumalan valtakunnan työssä. Kun annamme ominaisuutemme ja innostuksemme Jumalan käyttöön, Hän voi saada kauttamme aikaan ihmeellisiä asioita!

Kolmannet lahjat menevät osin päällekkäin kahden edellisen kanssa, nimittäin armolahjat. Käsite armolahjat tulee Raamatusta ja siellä Paavalin opetuksista, joista kuuluisin lienee 1. Korinttilaiskirjeen 12. luvusta:

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo. (1.Kor. 12:4-11)

Armolahjoista on keskeisintä tietää kaksi asiaa:

1. Ne ovat Jumalan antamia.
2. Ne on tarkoitettu seurakunnan rakentamiseksi.

Armolahjat ovat nimittäin nimensä mukaisesti ARMOlahjoja. Niitä saadaan armosta, ei omien ansioiden (kuten valtavan uskon) tai omien toiveiden kautta. Ei, armolahjat ovat nimensä mukaisesti armosta saatuja vain ja ainoastaan Jumalan hyvän tahdon mukaisesti. Toinen tärkeä muistettava asia on se, että ne eivät ole juttuja, joita annetaan meille omien hengellisten kiksiemme tai fiilisten tähden, vaan armolahjat on tarkoitettu ensisijaisesti lähimmäisten ja seurakunnan palvelemiseen.

Aina emme edes tunnista omia armolahjojamme. Tämä voi johtua siitä, että ne ilmenevät meidän luontaisten lahjojemme kautta. On monia ihmisiä, jotka ovat korvaamattomia palvellessaan seurakuntaa, mutta he itse kokevat tekevänsä vain sen, mikä on heille luontevaa. Tai joku toinen voi olla monien muiden mielestä armoitettu ja loistava opettaja, mutta omasta näkökulmastaan hän vaan ”tekee työtään.” Tällainen armolahja on aivan yhtä tärkeä kuin Paavalin mainitsemat ”ihmelahjat”, kuten esimerkiksi kielillä puhuminen, joka usein nostetaan kristillisissä piireissä esille jotenkin toisia lahjoja ihmeellisempänä tai tärkeämpänä.

Jos et ole vielä löytänyt omia armolahjojasi tai jos olet vielä epävarma omista ”tavallisista” lahjoistasikin, niin voit pyytää Jumalalta, että hän sekä näyttäisi, että antaisi niitä sinulle. Samalla voit pyytää, että hän myös opettaisi käyttämään niitä! Koska lahjan omaaminen ja sen käyttäminen ovat valitettavasti usein kaksi ihan eri asiaa. Joku voi olla loistava muusikko tai taiteilija, mutta jos hän käyttää taitojaan vain oman egonsa pönkittämiseen ja itsekehuun, niin eipä hänestä kauheasti iloa muille välttämättä ole.

Omista lahjoista voi myös kysyä kavereilta. Voi joskus olla aika yllättävääkin huomata se, missä kaikessa muut pitävät sinua hyvänä ja taitavana. Leireillä isosena toimiminen on myös loistava paikka oppia uutta itsestään ja lahjoistaan. Isosena voi yllättyä siitä, miten osaakin asioita, joita ei ennen uskonut osaavansa. Sekin on yksi paikka ja tapa, jolla Jumala voi osoittaa niitä meille.

Lisäksi armo- ja kaikkien muidenkin lahjojen äärellä on tärkeintä muistaa kaksi asiaa. Ensinnäkin: sinä olet juuri sinä ja Jumalalla on sinulle ihan omat, erityiset lahjat. Sinun ei siis tarvitse verrata omia lahjojasi ja taitojasi muihin (mikä on toki välillä helpommin sanottu kuin tehty), vaan saat olla rehellisesti oma itsesi ja ylpeä siitä! Ja toiseksi: jos puhutaan ”armolahjoista”, on tärkeää muistaa, että ne eivät ole vain niitä ns. ihmelahjoja (kielillä puhumista, profetointia, parantamista jne.) vaan myös ”arkisempia” (opettamista, palvelua jne.) ja että kaikista suurin ja tärkein lahja, jonka Jumala on armostaan meille antanut, on Jeesus.

TEHTÄVÄT:

1. Kerro vähän, mitä sinulle kuuluu?
2. Mieti itseäsi ja ominaisuuksiasi:
   • Miten eroat toisista ihmisistä?
   • Mikä saa sinut innostumaan?
   • Mitä kykyjä, taitoja tai lahjoja Jumala on sinulle antanut?
3. Selaile Raamatusta / muistele Raamatun henkilöitä ja valitse kuka heistä on mielestäsi kiinnostavin? Miksi? Mitä yhteistä teillä on?
4. Mitä sellaisia lahjoja sinulla on, joita voit käyttää isosena ollessasi?
5. Onko erityisiä rukousaiheita?

Joulukuun raamatunlukuohjelma:
vko. 49: Luuk. 19
vko. 50: Luuk. 20
vko. 51: Luuk. 21
vko. 52: Luuk. 22
vko. 1:   Luuk. 23