Minun tehtäväni?

Vastuu on varmasti tuttu sana. Millaisia ajatuksia tai reaktioita se sinussa herättää? Innokasta odotusta, onnistumisen iloa tai kiitollisuutta vai pikemminkin huokailua, jännitystä, stressiä tai jopa pelkoa? Päivämme ovat täynnä erilaisia asioita, joista juuri me olemme vastuussa ja siksi vastaus riippuu varmaan vastuualueesta. On eri asia olla vastuussa vaikka pikkusisaruksesta vanhempien ollessa poissa kotoa, kuin omien läksyjen teosta tai harrastuksen valinnasta.

Lisäksi vastuu tuppaa kasvamaan iän myötä, kun itsenäistyy ja alkaa enenevissä määrin vastata omasta elämästään. Ja jos siinä ei ollut vielä tarpeeksi, niin ympäröivä maailma lisää usein painetta jatkuvaan suorittamiseen ja itsensä ylittämiseen. Pitäisi ottaa isompi vastuu teoistaan, opiskelusta, ympäristöstä, työllistymisestä ja vaikka mistä. Ja kun odotukset ja vastuupaineet ovat kovia voi tuntua siltä, että vain paras riittää. Koulusta pitäisi saada tarpeeksi hyvät numerot, harrastuksissa pitäisi ylittää itsensä, elämää pitäisi vastuullisesti suunnitella unelma-ammattiinsa asti jo nyt ja niin edelleen. Usein tämä kaikki voi johtaa siihen, että elämä näyttää vain suorittamiselta ja esteiden ylittämiseltä. Etenkin kun oravanpyörän viesti on, että uupua tai epäonnistua ei saa. On pakko jaksaa, on pakko osata, on pakko suorittaa. No, lopputulos on valitettavan usein sitten se, että uuvumme tämän kaiken taakan alle.

Lue seuraavaksi nämä Raamatunkohdat: 1. Piet. 5:7 ja Matt. 6:27-34

Siinä on kaksi hyvin rauhoittavaa lupausta! Mieti hetki, että mitä ajatuksia ne sinussa herättävät omaan arkeesi tai vastuihisi liittyen? Ovatko ne jotenkin ristiriidassa sen viestin kanssa, jota saamme jatkuvasti ympäröivästä maailmasta?

Mitä Jumala siis lupaakaan noissa jakeissa? Hän lupaa hyvän tahtonsa mukaisesti pitää meistä huolta ja antaa meille rauhan. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että me saisimme jättää aivomme narikkaan, että hän tekisi kaikki päätökset meidän puolestamme tai ettemme koskaan tuntisi stressiä tai epävarmuutta omista vastuistamme ja tulevaisuudestamme. Se tarkoittaa sitä, että saamme aina luottaa, että hän on meidän kanssamme kaikkialla, minne menemme ja mitä kohtaamme! Jumalan tavoitteena on, että me voisimme elää elämäämme nauttien hänen antamastaan rauhasta ja ilosta. Useimmiten ajatellaan, että se rauha tarkoittaa rauhaa Jumalan suuntaan ja hengellisissä asioissa, mutta kuten yllä luimme, nuo lupaukset koskevat myös arkista aherrustamme. Me elämme itse elämäämme, mutta saamme luottaa siihen, ettemme elä sitä koskaan yksin. Meidän ei myöskään tarvitse ansaita omaa paikkaamme Jumalan yhteydessä, vaan saamme rauhassa turvata siihen, että hän pitää meistä huolta ja rakastaa meitä. Siksi hän ehkä kehottaakin meitä etsimään ennen kaikkea hänen hyvää tahtoaan ja turvaamaan häneen, sillä kaikki todelliset tarpeemme ovat jo hänen hoidossaan!

Entä minkälaisia esikuvia Raamattu antaa vastuunkannosta? Yksi hieno esimerkki on Mooses. Usein ajatellaan, että Mooses oli yksi Vanhan testamentin kovimmista tyypeistä. Mies, joka johdatti Israelin kansan pois Egyptin orjuudesta luvattuun maahan. Mutta jos luet 2. Mooseksen kirjan neljättä lukua huomaatkin, ettei Mooses ollut itsessään mikään superheppu ja luontainen johtajatyyppi. Hän ei aluksi todellakaan voinut nähdä itseään onnistumassa siinä tehtävässä, johon Jumala häntä kutsui: ”Entä, jos he eivät usko eivätkä kuuntele minua,…?”, ”…Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” Kun Mooses tehtävän saatuaan esitti Jumalalle asioita, jotka näki ongelmaksi, Jumala yksitellen antoi niihin ratkaisut. Mooseksen ei siis tarvinnut suorittaa mitään omin voimin tai esittää muuta kuin on. Jumala kutsui hänet tehtävään, kasvatti ja koulutti häntä siihen ja antoi näin sen toteuttamiseen kaiken tarvittavan.

Usein  voi itse asiassa huomata, että kun Jumala kutsuu johonkin tehtävään, hän onkin valmistanut meitä siihen jo vuosien ajan. Toisin sanoen voit huomata, miten monet elämässäsi olleet asiat ovat valmistaneet meitä siihen. Ehkä joskus vuosia sitten kävit rankkoja keskusteluja kaverin kanssa ja jouduit opettelemaan kuuntelemista. Ehkä olet puurtanut koulussa tuhatta ja sataa ja osat samaistua koulumenestyksen kanssa stressaavan nuoreen. Ehkä olet oppinut kohtamaan ja arvostamaan erilaisia ja erilaisista olosuhteista tulevia ihmisiä ja pystyt sen tähden kohtaamaan leiriläisiä avoimesti. Ja niin edelleen ja niin edelleen. On aika upeaa (ja joskus vähän pelottavaakin) huomata, miten meistä on pidetty huolta ja miten meitä on samalla kasvatettu Jumalan puolelta, niin isosiksi kuin muihinkin tehtäviin.

Siinä onkin yksi hyvä rukousaihe meille kaikille: että Jumala tekisi työtään meissä ja kasvattaisi meistä hänen tahtonsa mukaisia kristittyjä. Ja toki Jumalalta voi myös kysyä apua ja neuvoa oman elämänkin tehtäviin. Harvemmin saamme korviin kuuluvaa vastausta, että ”Tämä on minun tahtoni.”, mutta Jumala lupaa kuitenkin vastata. On siis hyvä pysähtyä ja pyytää, että ”Jumala, toteuta tahtosi ja opeta minua myös elämään sen mukaan niin hyvin, kuin vain mahdollista.” Ne ovat siinä mielessä ”vaarallisia” rukouksia, et niihin kyllä vastataan ja joskus se, mitä Jumala tahtoo (ja joka on tietty parasta meille) ei olekaan sitä, mitä me itse olisimme tahtoneet. Mutta siksipä hän onkin se, joka näkee kaiken ja tietää kaiken.

Viime kuun tehtävän yhdessä raamatunkohdassa puhuttiin Hengen hedelmistä, jotka olivat siis Jumalalta saatuja lahjoja. Lahjoja, joita meissä itsessämme ei siis puristamallakaan kummoisesti ole. Saamme pyytää myös sitä, että Jumala vaikuttaa meissä oikeaa rakkautta lähimmäistämme ja itseämme kohtaan, kärsivällisyyttä, lempeyttä, tarvitsemiamme erityistaitoja saamissamme tehtävissä esim. isosena… Saamme myös pyytää, että hän vaikuttaa meissä päivittäin voiman ja innon tehdä oikeita juttuja oikeaan aikaan ja siunaa silloin myös tekemisemme.

Siinä on monta isoa ja tärkeää rukousaihetta, mutta tärkeintä on muistaa, että olipa tehtävämme tai kutsumuksemme sitten olla hengellisen työn tekijänä, lääkärinä, opettajana, taksikuskina, poliisina, tanssijana tai vaikka minä muuna, me emme ole koskaan yksin siihen tehtävään vievällä tiellä. Herra on luvannut olla kanssamme, hän on luonut meistä jokaisesta erilaisen, erilaiseen tehtävään/kutsumukseen soveltuvan ja hän kulkee meidän jokaisen kanssa ja kasvattaa meitä.

TEHTÄVÄT:

1. Mitäpä kuuluu ja miten voit?
2. Muistatko tilanteita, jolloin olet jännittänyt jotain tehtävää tai vastuuta kovasti? Millainen tilanne oli, miten se sitten meni ja opitko jotain uutta seuraavia vastuutehtäviä varten?
3. Oletko huomannut elämässäsi jotain tehtäviä/vastuita, joihin Jumala on sinua kasvattanut ja kutsunut?
4. Mikä olisi sinulle paras keino muistuttaa itseäsi Jumalan lupaamasta huolenpidosta arjen keskellä?
5. Rukoile ja kysele, että millaisia pieniä tai isompia tehtäviä Jumala tahtoisi sinulle antaa. Mikäli olet jo saanut kutsun isostehtäviin, pyydä että saat kaiken tarvittavan tehtäväsi hoitamiseen.
6. Onko mielenpäällä asioita, joita haluaisit jakaa meille esirukoiltavaksi?

RAAMATUNLUKUOHJELMA:
vko. 6: Ap. t. 9–10
vko. 7: Ap. t. 11–12
vko. 8: Ap. t. 13–14
vko. 9: Ap. t. 15–16
vko. 10: Ap. t. 17–18