Verkkoisko - 1. vuosi - 6 - maaliskuu

Ryhmädynamiikkaa

Meille on jokaiselle varmastikin tuttu tilanne tulla uuteen ryhmään ja alkaa etsiä paikkaamme ja rooliamme siinä. Tuomme aina mukanamme oman persoonamme, sen hetkiset fiiliksemme ja kasan kokemuksia hyvissä ja huonommissa ryhmissä toimimisesta, onnistumisista ja pettymyksistä. Ryhmän rakentuminen on aina prosessi, johon vaikuttavat useat tekijät, joista moniin meillä on myös mahdollisuus olla vaikuttamassa.

Ryhmänvetäjänä toimiessamme on hyvä ymmärtää jotain ryhmän turvallisuuden merkityksestä. Esimerkiksi millaisiin asioihin ryhmäläisen kokemus turvallisuudesta vaikuttaa ja mitä voimme tehdä edistääksemme ryhmän toimivuutta.

Turvallisuutta on kahdenlaista ja ne ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa.

Fyysinen turvallisuus
 sisältää
*Fyysisen koskemattomuuden
- Oikeus omaan ”reviiriin”. Esim. oma sänky ja omien tavaroiden koskemattomuus leirimajoitteessa.
*Fyysisen haavoittumattomuuden
- vrt. Esim. pelko loukkaantua leikissä/pelissä/vaelluksella tai muu fyysinen uhka.

Psyykkinen turvallisuus

* Psyykkinen turvallisuus ei ole mahdollista ennen kuin fyysisen turvallisuuden tunne on olemassa!
* Psyykkiseen turvallisuuteen liittyy keskeisesti hyväksytyksi tulemisen kokemus.
- Vrt. vastakohtana pelko mokaamisesta ja naurun kohteeksi / kiusatuksi joutumisesta.
* Oleellinen tekijä on myös yhteys ympäröiviin ihmisiin.
- Vrt. yksin jäämisen pelko vastaan kokemus ryhmään kuulumisesta sen tasa-arvoisena jäsenenä.
* Yhtenäinen, toisiinsa luottava vetäjä- ja isosporukka saa aikaan turvallisuutta myös leiriläisissä.
- Vrt. leiriläisten edessä riitelevä ja ristiriitaisesti toimiva vetäjä- ja isosporukka.


Ryhmän turvallisuuden taso
Ryhmän toimintamahdollisuuksia määrittää vahvasti sen sisäinen turvallisuuden taso. Seuraavaksi katsotaan ääripäitä turvallisesta ja turvattomasta ryhmästä. On hyvä huomioida, että ryhmän turvallisuuden taso on tietysti aina tapauskohtainen ja ennestään toisilleen tuntemattomien ihmisten ryhmä ei esim. viikon tai kahden leirillä välttämättä ehdi kasvaa kovinkaan suurelle turvallisuuden tasolle.

*Turvallinen ryhmä
Perustuntomerkkejä on luottamus ja turvallisuus. Usein lähtökohtana jonkunlainen tunteminen ja luottamus.

On onni saada elää jäsenenä ryhmässä, joka tulvii luottamusta ja turvallisuutta!
*Perhe, kaveriporukka, luokkaryhmä, kurssi-, kerho-, harrastus tai muu ryhmä.

Turvallisessa ryhmässä:
+ Koemme saavamme olla oma itsemme.
+ Meistä nousee esiin parhaimmat puolemme.
+ Heikkoutemmekin hyväksytään.
+ Uskallamme kokeilla sellaisia asioita, joihin emme ole oikein itsekään uskoneet pystyvämme.
+ Saatamme paljastaa kipeimpiäkin asioitamme (erityisen turvallisessa ryhmässä).
+ Voimme kokea hyväksyntää, välittämistä ja arvostusta.
+ Itsetuntomme vahvistuu.
+ Uskallamme alkaa ajatella myös muiden parasta.
+ Huomaamme välittävämme muista ryhmän jäsenistä.

*Turvaton ryhmä
Perustuntomerkki on pelko, joka orjuuttavasti vie huomiomme. Usein lähtökohtana, että jäsenet eivät tunne toisiaan juuri lainkaan.

Turvattomassa ryhmässä:
- Rohkeutemme lamaantuu.
- Emme uskalla näyttää, mitä osaamme.
- Suljemme suumme ja sydämemme.
- Keskitymme vain suojaamaan itseämme -> uuden oppiminen ja sisäistäminen vaikeutuu.
- Emme uskalla ilmaista itseämme rehellisesti.
- Huonoimmat piirteemme tulevat esiin.
- Emme kykene välittämään ryhmän jäsenistä, vaikka haluaisimmekin.

Ryhmäyttäminen –> tavoitteena toimivampi ja turvallisempi ryhmä
Yllä olevat kuvaukset luettuasi ei varmaankaan ole vaikea päätyä ajattelemaan, että esim. tulevilla leireillä olisi mahtavaa, mitä parempia ja turvallisempia ryhmät voisivat olla. Mitä voimme tehdä sitä edistääksemme?

* 100% varmoja temppuja tähän ei ole olemassakaan. Ryhmän turvallisemmaksi kasvamista voimme kuitenkin avustaa järjestämällä ryhmälle mahdollisuuksia tutustumiseen ja toistensa huomioimiseen, yhdessä tekemiseen ja luottamuksen löytämiseen. Tällaisen mahdollisuuden järjestämistä esim. erilaisten tehtäväratojen muodossa kutsutaan ryhmäyttämiseksi. Ryhmäytyessä ryhmän jäsenten roolijako hakee luontaista muotoaan. (Johtajat, tarkkailijat, tekijät, jne.) Ryhmän sisältä ja ulkopuolisilta tahoilta tulevat positiiviset kommentit ja tsemppaus saavat usein myös arimmat löytämään oman aktiivisen roolin ryhmässä.

* Oma esimerkkimme ryhmän jäsenenä ja vetäjänä on oleellista ryhmämme ryhmäytymiselle. Ryhmän vetäjänä on tärkeää havainnoida ryhmäläisten reaktioita ja toimintamalleja, jolloin voi omalla toiminnallaan olla tasapainottamassa ja tukemassa ryhmää huomioimaan kaikki sen jäsenet.

* Ryhmälle tarpeellinen turvallisuuden taso riippuu ryhmän tehtävästä, johon ryhmä on kasattu. Esim. ison leiriporukan ei ole mahdollista, eikä tarpeellistakaan olla niin tuttu ja turvallinen, kuin vaikka raamisryhmän, jossa saattaa olla mahdollisuus keskustella jopa hyvin syvällisiä ja henkilökohtaisiakin asioita.
Lähtökohtana on luoda edellytyksiä sille, että jokaisella olisi mahdollisuus olla leirillä omana itsenään ja kokea olevansa omalla paikallaan arvostettuna ja huomioituna.

Olennaista tämä on koska…

* Meille jokaiselle jokainen kokemus hyvästä ryhmästä, hyväksytyksi tulemisesta, luottamuksen saamisesta ja antamisesta on tärkeää sisältäen paljon todellisen elämän makua ja Jumalan rakkautta meitä kohtaan.

* Olemme haastamassa leiriläisiä ja itseämme pohtimaan henkilökohtaisesti elämän suuria peruskysymyksiä ja kohtaamaan kolmiyhteisen armahtavan Jumalan. -> Turvattomuuden ja epätietoisuuden tunne vaikeuttaa oppimista ja asioiden todellista sisäistämistä, sekä heittäytymistä henkilökohtaisesti etsimään totuutta.

Mitä voin tehdä ryhmänohjaajana ryhmäni turvallisuuden ja toimivuuden eteen?
* Vaikka olisitkin ryhmänohjaaja, miellä itsesi toimimaan ryhmässä myös tasa-arvoisena jäsenenä.
* Huomioi jokainen ryhmäsi jäsen henkilökohtaisesti ja tasa-arvoisesti.
* Anna kaikille puheenvuoro ja tilaa kertoa ajatuksensa. Jokaisen mielipide on tärkeä!
* Rohkaise, kannusta ja kehu. (Esimerkki saa muutkin heräämään.)
* Hyvä ryhmä toimii dialogina, eli tasa-arvoisena keskusteluna.
* Seuraa ryhmäsi turvallisuutta, eri persoonien ja itsesi vaikutusta siihen.
- Keskustelun syvyys ja ryhmän keskinäinen huolenpito toisistaan kertoo paljon.
* Rohkaise hiljaisimpia ja hillitse aina äänessä olevia.
* Puutu toistuviin negatiivisiin kommentteihin tai fyysistä turvallisuutta rikkoviin asioihin selkeästi ja positiivisuuden kautta.
* Yhteinen tekeminen, haasteet ja yhteiset ”meidän jutut” lisäävät yhteyttä ja turvallisuuden kokemusta ryhmässä.
* Älä jää yksin ryhmäsi ongelmien kanssa vaan pyydä neuvoja muilta isosilta ja ohjaajilta.
* Ryhmäytyminen voi viedä joskus paljonkin aikaa. Joskus voi olla myös niin ettei ryhmän jäsenten henkilökemiat vaan toimi yhteen ja ryhmien uudelleen järjestäminen voi olla ainoa ratkaisu ryhmän toimivuuden kannalta.
* Muista, että sinun EI tarvitse olla "suuri ryhmädynamiikan asiantuntija" ollaksesi hyvä ryhmänohjaaja! Loppujen lopuksi ryhmän ohjaamista oppii parhaiten tekemällä, sillä jokainen ryhmä ja tilanne on aina erilainen ja varustaa toimimaan taas seuraavan ryhmän kanssa.

- Markus Ikonen

 

TEHTÄVÄT:

  1. Mitä kuuluu?
  2. Millainen ryhmän jäsen koet itse olevasi: Asetutko luontevimmin johtajan, tehtävänsuorittajan, sivusta tarkkailijan vai johonkin muunlaiseen rooliin?
  3. Millaiseksi itse kokisit olosi ja mitä luulet leiriläisten ajattelevan tilanteessa, jossa kesken leirin esimerkiksi isosten kesken tai isosten ja ohjaajien välillä olisi julkisesti erimielisyys tai riita käynnissä?
    Miten sinun mielestäsi tällainen riitatilanne tai erimielisyys tulisi hoitaa vaarantamatta koko leirin turvallista ilmapiiriä?
  4. Tarkkaile parina päivänä valitsemasi ryhmän toimintaa koulussa tai harrastuksissa. Kirjaa ylös muutamalla lauseella miten turvaton tai turvallinen tämä ryhmä vaikuttaisi olevan ja miten se mahdollisesti vaikuttaa ryhmän jäsenten toimintaan kyseisessä ryhmässä.
  5. Onko rukousaiheita?

RAAMATUNLUKUOHJELMA:
vko. 11:
Ap. t. 19–20
vko. 12: Ap. t. 21–22
vko. 13: Apt. 23–24
vko. 14: Apt. 25–26
vko. 15: Ap. t. 27–28