Tällä kertaa teemaopetuksen pitää - kukas muukaan kuin - Paavali.
Ollaan nimittäin aivan seurakuntajuttujen ytimessä ja samalla aloitetaan tän iskovuoden projekti.

Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. Vaikka jalka sanoisi: "Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen", se silti kuuluu ruumiiseen. Ja jos korva sanoisi: "Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen", se silti kuuluu ruumiiseen. Jos koko ruumis olisi pelkkää silmää, olisiko silloin kuuloa? Tai jos se olisi pelkkää korvaa, olisiko silloin hajuaistia? Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin mitään ruumista? Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi. Ei silmä voi sanoa kädelle: "Minä en tarvitse sinua", eikä liioin pää jaloille: "Minä en tarvitse teitä.” Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse. Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eiväthän kaikki puhu kielillä tai tulkitse tällaista puhetta? Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja!
Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.  (1. Kor. 12-13)

TEHTÄVÄT

Muistutan jälleen, että näitä tehtäviä ei mitenkään arvostella, vaan haluamme oikeasti kuulla sinun ajatuksiasi ja toivomme, että näihin kysymyksiin vastaaminen voi auttaa sinua löytämään oivalluksia myös oman elämäsi pohdintoihin. Eli ei ressiä! 🙂 Lähetä vastauksesi 31.12.23 mennessä.

1. Mitä kuuluu ja miten voit?

2. Mitä ajatuksia tuo Paavalin opetus (eli 1. Kor. 12-13) herätti? Kerro vaikka pari ajatusta tai oivallusta tai vaikka kysymystä, joita siitä tekstistä heräsi.

Tämän toisen iskovuoden ydin on siinä, että pääsette yhdessä suunnittelemaan ja toteuttamaan jonkun jutun, joka teidän mielestä voisi toimia ja jolle olisi tarvetta Raamattuopiston nuorisotyössä. Ja toki mä oon teidän apuna siinä 🙂 Aloitetaan!

3. Pohditaan ensin tätä: Mikä on sulle tärkeää kristittyjen yhteydessä/seurakunnassa? Ja mikä Raamattuopiston nuorisotyössä (Vuokatinranta ja Kellonkartano, some yms. mukaan lukien) on kivaa, mielenkiintoista, hyödyllistä, tarpeellista jne.? Kerro ihan niin isoja tai pieniä juttuja mitä mieleen tulee.

4. Sitten asian ytimeen: mikä voisi olla jotain sellaista uutta, jolle olisi tarvetta meidän nuorisotyössä?
Somea, nettiä vai läsnäoloa kasvotusten?
Jollain leirillä jotain spesiaalia tai uutta? Uusi leiri/tapahtuma?
Isoskoulutukseen tai kesäleireihin jotain uutta, mitä ehdottomasti tarvitaan?
Jotain ihan täysin uutta, mitä ei oo koskaan tehty?
Oispa kiva että SRO:n nuorisotyössä...?

Ihan mitkä tahansa ideat, toiveet ja haaveet on tervetulleita, isot ja pienet!

5. Mitä rukousaiheita on mielessä?
(jotain mistä haluat kiittää, jotain mitä tarvitset, tai onko joku ihminen/ihmisiä joiden puolesta haluat rukoilla?)
Ja saanko jakaa sun rukousaiheen sinne meiän whatsapp-ryhmään?
Ajattelin koota ne yhteen viestiin, niin silloin kukaan ei tiedä mikä on kenenkin lähettämä aihe, mutta voidaan rukoilla toistemme aiheiden puolesta.
(Huom! Ei oo pakko antaa lupaa jakamiseen, voit myös jättää aiheen vain meiän nuorisotyön työntekijöiden tietoon niin kuin aiemminkin)