Hengellinen koti

Kristitystä voidaan sanoa, että hänellä on jalat maassa ja pää taivaassa. Tämä vertauskuva pätee myös meidän hengelliseen kotiimme: toisaalta seurakunta on täällä maan päällä meille koti ja samaan aikaan meidän todellinen kotimme odottaa meitä vasta taivaassa.

Apostolien teoissa alkuseurakuntaa kuvataan seuraavasti:

Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä, jotka pelastuivat. (Apt. 2: 42-47)

Tuo kohta maalaa varsin kauniin – tosin ehkä vähän ylikorostetun kauniinkin – kuvan kristittyjen yhteydestä. Jotenkin kyl uskoisin, ettei ensimmäistenkään kristittyjen yhteiselämä ollut ihan noin idyllistä, kuin mitä Luukas kuvaa.. Mutta ristiriidoista ja kränöistä huolimatta kristittyjen on tärkeää olla yhdessä ja saada tukea toisiltamme. Jokainen, joka on koskaan osallistunut keskusteluun, jossa kaikki muut halveksivat kristillisiä arvoja tietää, miten tärkeää on olla osa yhteisöä, jossa saa vapaasti olla sitä mitä on: Taivaan Isän lapsi.

Ihan ”normaalissakin” elämässä jokaisella pitää olla koti, jossa saa syödä, levätä ja kasvaa yhdessä toisten kanssa. Mutta kuten jokainen meistä varmasti tietää, kodit ja perheet eivät aina ole pelkkää rakkautta ja harmoniaa, vaan niissä syntyy myös kiistoja. Sanotaan, että ystävät voit valita, perhettä et. Tämä pätee myös hengelliseen kotiin ja perheeseen. Seurakunnissa on erilaisia ihmisiä ja erilaisia toimintatapoja, emmekä aina saa omaa tahtoamme läpi. Siitä huolimatta on erittäin tärkeää, että meistä jokaisella on paikka, seurakunta, koti, jonka rakentamiseen osallistumme ja jossa meillä on oma paikka olla ja palvella.

Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. (Ps. 91:9)

Jos oman paikan löytäminen ja oman hengellisen kodin löytäminen tuntuu vaikealta, kannattaa miettiä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mitä haluaisin tehdä? Millaista seurakuntaa tahtoisin olla rakentamassa? Ovatko odotukseni oikeanlaiset, vai voisiko Jumala haluta antaa minulle toisenlaisen kodin? Tarvitsenko apua hengellisen kodin löytämiseen? Mitä olen itse valmis myös tekemään jotain sen eteen, että hengellinen kotini (ts. seurakunta) on hyvä koti kaikille? Ja vielä ehkä tärkeimpänä: Mitä olen valmis tekemään, jotta löydän itselleni paikan? Liian usein me tunnumme odottavamme, että hengellinen koti tipahtaa syliimme.

Jumala haluaa, että jokaisella on oma paikka seurakunnassa. Paavali opettaa tästä varsin perusteellisesti: Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. (1.Kor. 12:12-27) Maailmassa on monia maita ja monia kulttuureja, näissä maissa ja kulttuureissa vaikuttaa monia eri kirkkoja. Ihan kotoisessa Suomessakin niitä on kymmenittäin. Ja jokainen kirkkokunta koostuu seurakunnista, jotka vuorostaan koostuvat ihmisistä, jotka ovat kaikki erilaisia. Silti me kaikki yhdessä muodostamme Kristuksen ruumiin, niin maailmanlaajuisesti kuin omassa seurakunnassamme omalla paikallamme ja Paavalin sanojen mukaisesti olemme kaikki yhtä tärkeitä. Meidän tehtävänämme on toimia omassa hengellisessä kodissamme niin, että kaikki tajuaisivat tuon edellä mainitun tärkeytensä ja että siinä hengellisessä kodissa olisi kaikilla mahdollisimman hyvä olla.

Älä siis kysy mitä sinun perheesi voi tehdä sinun hyväksesi, vaan mitä sinä voit tehdä perheesi hyväksi!

TEHTÄVÄT:

1. Mitä kuuluu?
2. Miksi Jumala haluaa, että meillä on hengellinen koti? Miksi se on tärkeää?
3. Oletko löytänyt itsellesi hengellisen kodin? Mistä ja miksi? Kerro joku kokemus sellaisesta tilanteesta, jossa olet kokenut a) kuuluvasi Jumalan perheeseen tai b) tulleesi kotiin mennessäsi seurakuntaan?
4. Mistä hengellinen koti muodostuu, mikä siinä on tärkeää ja mitä siihen kuuluu?
5. Millainen on elävä seurakunta? (Jonka vastakohta tietysti on kuollut seurakunta. Voit halutessasi myös pohtia millainen se mahtaa olla?) Mitkä asiat tekevät elävän seurakunnan?
6. Miten uudistaisit suomalaista kirkkoa/omaa kotiseurakuntaasi niin, että se olisi yhä parempi hengellinen koti? Entä miten haluaisit uudistaa SRO:n toimintaa Vuokatissa tai Kauniaisissa samasta syystä?
7. Onko rukousaiheita?

RAAMATUNLUKUOHJELMA:

Viikko 11: Gal. 3
Viikko 12: Gal. 4
Viikko 13: Gal. 5
Viikko 14: Gal. 6
Viikko 15: 1. Joh. 1
Viikko 16: 1. Joh. 2