Verkkoisko 2. vuosi -7- huhtikuu

Jeesuksen seuraaminen – helppo homma?

 

Olin kerran matkalla töistä kotiin, kun näin auton ikkunasta kolmen nuoren naisen istuvan bussipysäkillä. He istuivat niin lähekkäin, että selkeästi tunsivat toisensa, mutta kukaan heistä ei puhunut mitään. Kaikki tuijottivat kädessään olevaa kännykkää, ja olivat sen kautta läsnä jossain aivan muualla kuin siinä bussipysäkillä. Samaan ilmiöön olen törmännyt muuallakin, ja onpa siitä jo vitsailtu jonkin kännykkäoperaattorin mainoksessakin. Yritämme olla yhtä aikaa läsnä kaikkialla, ja lopulta emme ole enää läsnä missään.

Kaikkialla läsnä olemiseen liittyvä ilmiö on myös sitoutumattomuus. Koska maailma on täynnä lukemattomia mahdollisuuksia, joista saamme tiedon muun muassa kännyköiden välityksellä, olemme tulleet aroiksi sitoutumaan mihinkään. Koska aina voi tulla jotain parempaa. Törmäsin kerran tilanteeseen, jossa erästä ihmistä kysyttiin perjantai-iltana muuttoavuksi seuraavana päivänä olevaan muuttoon. Tämä henkilö vastasi kysyjälle, että ”En voi vielä sitoutua, kun en tiedä tuleeko jotain kiinnostavampaa ohjelmaa. Katsotaan huomenna.”

Nopeasti muuttuvassa maailmassa on kuitenkin jäljellä ainakin yksi elämän osa-alue, jossa sitoutuminen ja toiselle ihmiselle lupauksen antaminen näyttää edelleen olevan mahdollista ja jopa helppoa. Nimittäin rakastuminen. Silloin, kun rakastumme korviamme myöten, olemme valmiita seuraamaan rakkautemme kohdetta maailman ääriin asti. Olemme valmiita luopumaan omastamme, tekemään kompromisseja, antamaan lupauksia ja näkemään vaivaa saadaksemme viettää aikaa tuon yhden, ihmeellisen ihmisen kanssa.

Rakkauden kaupungiksikin nimitetyssä Pariisissa on eräs erityinen paikka, jonne monet rakastavaiset menevät tunnustamaan sitoutumisensa toisiaan kohtaan. Louvren taidemuseon lähellä sijaitsevan sillan kaiteet ovat täynnä riippulukkoja, joissa lukee kaksi nimeä. Lukitsemalla yhteisen lukon siltaan rakastavaiset ilmaisevat sen, että he kuuluvat yhteen. He sitoutuvat. He haluavat lukita itsensä toisiinsa pysyvästi. Kuinka helppoa onkaan sitoutua, kun rakastaa!

Mutta mitä me ajattelemme silloin, kun kutsun seuraamiseen, rakastamiseen ja sitoutumiseen esittää Jeesus? Uudessa testamentissa kerrotaan, että kun Jeesus kohtasi ihmisiä, niin monet lähtivät seuraamaan häntä, mutta monet myös menivät pois. Niin monet, että Jeesus kysyy jopa omilta opetuslapsiltaan, että ”Aiotteko tekin lähteä?” (Joh. 6:67)

Jeesukselle ei ole vierasta se, että meillä on epäilyksiä ja pelkoja sen suhteen, mitä hänen seuraamisensa tarkoittaa. Usein pelkomme kuitenkin johtuvat siitä, mitä kuvittelemme Jeesuksen seuraamisen olevan sen sijaan, että tietäisimme mihin hän meitä kutsuu.  Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus opettaa meitä näin: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11: 28-30)

Jeesuksen seurassa kulkeminen ei automaattisesti takaa helppoa elämää. Jeesukseen sitoutuminen ja hänen seuraamisensa voi jopa joskus tuntua ja näyttää vaikeammalta kuin elämä ilman Jeesusta. Mutta hänen seuraamisensa salaisuus onkin siinä, että Jeesus itse suostuu kantamaan kaikki ne kuormat, joita hän meille antaa. Hän on lempeä ja nöyrä, ja häneen katsomalla meidän taakkamme saavat merkityksen ja sielumme löytää levon. Kun hän antaa meille tehtävän, kulkee hän itse vierellä jokaisen askeleen ja huolehtii, että me pääsemme perille asti. Jeesus rakastaa meitä ja sitoutuu meihin. Siksi hänen seurassaan on hyvä kulkea myös silloin kun hänen seuraamisensa tuntuu kaikkein vaikeimmalta.

– Tiina Karlsson

 

KYSYMYKSET:

  1. Kerro, miten maaliskuusi on sujunut ja mitä elämääsi tällä hetkellä kuuluu?
  2. Millaisia ajatuksia tämän kuun opetusteksti sinussa herättää? Millaista Jeesuksen seuraaminen sinun mielestäsi on?
  3. Kirjoita tähän 1-2 sellaista raamatunkohtaa, jotka rohkaisevat sinua seuraamaan Jeesusta. Ne voivat olla esim. lupauksia, Jeesuksen omia sanoja tai jostain muusta syystä sinua uskossa rohkaisevia kohtia.
  4. Onko palautetta 2. vuoden verkkoiskosta? Mikä toimi, mikä ei? Oliko joku tehtävä liian hankala tai turha? Tai oliko joku sellainen, joka kolahti todella kovaa? Tai mitä tahansa muuta! Kerro meille, kerro meille! 😀
  5. Onko sinulla jotain rukousaiheita, joita toivot meidän muistavan?

 

RAAMATUNLUKUOHJELMA:

vko. 13: Kol. 1
vko. 14: Kol. 2
vko. 15: Kol. 3
vko. 16: Kol. 4

(Isoskoulutusvuoden aikana luemme myös yhdessä Raamattua. Jokaisessa isko-tehtävässä on kuukauden aikana luettava jakso. Voit itse valita luetko jokaisen viikon tekstit kerralla vai jaatko sen pienemmiksi pätkiksi eri päiville. Tärkeintä on, että luemme yhdessä Raamattua säännöllisesti. Jos herää kysymyksiä teksteihin liittyen, laita viestiä, pohditaan yhdessä!)