Isostus Maximus

Olet ehkä joskus törmännyt leirillä outoon elämänmuotoon nimeltä isoiso, isosten iso, apuohjaaja tai muu vastaava. Rakkaalla lapsella on monia nimiä, mutta kaikki viittaavat jonkinlaiseen otukseen, joka ei ole ”vain” isonen tai leiriläinen, vaan jotain enemmän. Tai joka on ohjaaja, muttei kuitenkaan ihan samanlainen, kuin ne leirin vastaavat ohjaajat.

Millainen tämä isoisona tunnettu outo eliölaji oikein on? Mikä erottaa sen muusta isos- tai leiriläislaumasta omaksi lajikseen? Sitä pääsemme pohtimaan nyt 3. vuoden verkkoiskon ensimmäisessä tehtävässä.

Isoison/apuohjaajan lajikuvaus

Isoisona tai apuohjaajana tunnettu olio on keskimääräistä rippikoululaista tai leiriläistä vanhempi ja kokeneempi. Isostus Maximus esiintyy usein pareissa rippikoululeireillä ja yksin tai ryhmissä nuortenleireillä. Rippikouluissa isoiso toimii parinsa kanssa isoslaumansa johtajina, eräänlaisina alfauroksina- tai naaraina. He toimivat linkkinä isoslauman ja leirin ohjaajien välillä. Nuortenleireillä isostus maximusta ei löydä pienen lauman keskeltä, vaan hän on/he ovat usein isommassa, koko leiriryhmän kattavassa laumassa, jossa he toimivat riparirodun tavoin eräänlaisessa alfaroolissa ja ohjeistavat muuta laumaa muun muassa leikeissä, vapaa-ajalla ja jopa opetuksissa.

Isostus Maximuksella ei ole yhtä vallitsevaa turkin väriä tai säkäkorkeutta, vaan yksilöt ovat hyvinkin yksilöllisiä niin fyysisesti kuin henkisiltä ominaisuuksiltaankin.

Myös persoonansa osalta isostus maximukset voivat vaihdella suurestikin. Osa on eläväisempiä ja energisempiä ja heitä voi joissain tilanteissa olla vaikea erottaa ”perus”isosista lauman ollessa keskenään koolla. Toiset taas ovat rauhallisempia ja herättävät laumassaan hiljaista kunnioitusta kuuntelukyvyllään ja rauhoittavalla vaikutuksellaan. Laumoilta saatujen palautteiden perusteella isoisot erottuvat usein juuri kokemuksensa tuoman viisauden ja ohjauskykynsä kautta ”perus”isosista.

Isostus maximuksen uhkia perinteisessä lajiympäristössä

Isoisot/apuohjaajat ovat yleensä hyvin sopeutuvaisia, mutta tiedemiehet ovat huomanneet joitain usein toistuvia haasteita, hankaluuksia ja jopa uhkia heidän hyvinvoinnilleen. Ohessa lyhyt yhteenveto modernin tiedemaailman konsensuksista:

Ensimmäinen uhka: 

Isostus maximuksen suurin yksittäinen uhka tulee häneltä itseltään. Isoiso/apuohjaaja on vanhempi ja kokeneempi nuori ja siksi häntä katsotaan ylöspäin ja hänestä otetaan esimerkkiä. Kun tähän lisätään hänen asemansa laumanjohtajana, voi isostus maximus ottaa hyvinkin suurta henkistä kuormaa omasta osaamisestaan, hengellisyydestään ja suoriutumiskyvystään.

Toisaalta osa näistä kuormista voi toimia positiivisenakin kannustimena lajin toiminnassa ja kehityksessä. Se, että isoiso/apuohjaaja muistaa olevansa esimerkki niin leireillä, kuin leirien ulkopuolellakin voi auttaa häntä, kun hän pohtii sitä, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia ja minkälaisen kuvan ja esimerkin hän antaa laumalleen. Esimerkiksi jos rippikoulun isoslauman vanhemmat jäsenet tahtovat jättää harjoittelun tai raamisryhmän hommat vähän vähemmälle huomiolle, koska ”Meillä on vanhat vastaukset ja kyl me osataan”, tulisi isostus maximuksen muistaa, että laumassa on myös pentuja, joilla ei ole tätä kokemusta. Lisäksi hänen on hyvä muistuttaa lauman vanhempia jäseniä siitä, että näissä valmisteluissa ei ole raamisten kohdalla kyse suorituksesta, vaan siitä, että he saisivat itsekin jotain rippileiristä.

Iltaohjelmien valmistelujen kohdalla tilanne voi itse asiassa olla päinvastainen ja isoison tehtävä voikin olla muistuttaa isosia, että iltaohjelmat ovat leiriläisiä varten, eivätkä vain isosten lempisketsien esittämistä varten. Samat lainalaisuudet pätevät osin myös isostus maximuksen nuortenleireillä esiintyvään rotuun. Sielläkin jotkut kokeneemmat leirikävijät voivat valittaa ohjelmasta tai painostaa, että asiat olisi tehtävä näin, ”koska perinne.” Apuohjaajan on hyvä kuunnella tätä, mutta samalla olla vahvana, jos asiasta on leirin vetotiimin puolelta jo yhteinen päätös.

Toinen uhka:

Tästä päästään kakkosuhkaan: lauman johtamiseen. Kun laumassa on vanhempia jäseniä, joiden kanssa isoiso/apuohjaaja on toiminut itse lauman jäsenenä aiempina vuosina, voi näiden tuttujen kaverien ohjeistaminen olla joskus hyvinkin haastavaa. Etenkin tilanteissa, joissa näitä vanhempia nuoria pitäisi jollain tavoin ohjeistaa tai ojentaa toimimaan yhteisten pelisääntöjen mukaan, voi isostus maximus huomata pelkäävänsä, että hän voi toimillaan vahingoittaa vanhoja kaveri- ja ystävyyssuhteita, jos hän joutuu vahvemmin ohjaamaan isosryhmäänsä.

Kolmas uhka: 

Kolmas uhka isostus maximuksen hyvinvoinnille on se, että tutkijat ovat huomanneet, että lajin edustajille on joskus tyypillistä olla hyvinkin itsenäisiä. Joskus jopa liiankin. Itsenäisyys, kun se yhdistetään yllä mainittuun paineeseen olla jonkinlainen superiso, voi näet johtaa siihen, että isoiso/apuohjaaja ei uskalla kysyä neuvoa leirin vastuuohjaajilta. Hän voi kokea, että avun pyytäminen osoittaa epäonnistumista, koska hän ei ole ymmärtänyt jotain ohjeistusta tai että on jotenkin huono, kun ei osaa itsenäisesti hoitaa jotain annettua tehtävää.

Isostus maximuksen suojelu

Tästä johtuen isostus maximuksia pyritään suojelemaan leirin vastaavien ohjaajien toimesta. Ohjaajat pyrkivät toistuvasti kertomaan isoisoille/apuohjaajille, että he eivät ole ohjaajien asemassa ja siksi heidän ei tarvitse kantaa samanlaista vastuuta kuin työntekijöiden. Lisäksi heille painotetaan, että he ovat vapaaehtoisia ja edelleen joko isoisoja tai apuohjaajia, mikä tarkoittaa sitä, että heillä ei tarvitse olla samanlaisia tietoja ja taitoja, mitä esimerkiksi koulutetuilla työntekijöillä on. Yleensä tutkijat ovat huomanneet, että isostus maximuksen älykkään luonteen ansiosta lajin edustajat kyllä tietävät tämän tiedon tasolla, mutta tunnetasolla tämä fakta tuntuu unohtuvan tasaisin väliajoin.

Toiseksi ohjaajat pyrkivät pysymään kartalla siitä, miten isoslauma toimii isoisojensa kanssa tai miten apuohjaajaa kohdellaan leiriryhmän toimesta. Tarvitseeko joihinkin valmistelutilanteisiin mennä rauhoittavaksi tekijäksi ja potkimaan valmistelua eteenpäin? Vai tarvitseeko isoslaumaa tai leiriä jopa harvoissa tapauksissa muistuttaa isostus maximuksien asemasta isos-/leirilauman johtajina? Viimeinen on usein hyvin kiusallista lajin edustajien mielestä, mutta joskus se kiusallisuus on pienempi paha kuin se, että he kantavat koko ajan lisääntyvää tuskaa toimimattomasta laumasta.

Ja erityisesti rippikouluolosuhteissa lajin edustajia - kuten kaikia muitakin isoslauman jäseniäkin – pyritään toistuvasti muistuttamaan siitä, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa olla isosena ja että isoison ei tarvitse osata kaikkea. Siksi isoisoja rohkaistaan toimimaan omalla paikallaan omina persooninaan ja kantamaan vastuunsa omien voimavarojensa mukaisesti. Lisäksi ohjaajat pyrkivät huomioimaan myös isoisojen lepotarpeen ja voivat joskus joutua sulkemaan isoison toiseen aitaukseen esim. päivävapaan ajaksi, jotta isoiso saa levättyä ja ladattua akkujaan.

Nuorten leireillä esiintyvän rodun kohdalla tätä pyritään huomioimaan sillä, että apuohjaajat saavat tarvittavan avun oman työnsä suunnitteluun ja toteutukseen. Heiltä ei edellytetä itsenäistä työskentelyä leirin ja sen opetusten ja toiminnan suunnittelussa, vaan heitä pyritään tukemaan ja ohjaamaan tarvittaessa määrin. Tutkijat ovat kuitenkin huomanneet, että joskus apuohjaaja isostus maximukset eivät oikein osaa ottaa tätä apua vastaan, vaan toteavat tiedusteluihin, että ”Kaikki on kunnossa.”, mutta kantavat sitten suurta stressiä viime tingan valmisteluissa, koska eivät ole saaneet aikaiseksi tarttua asiaan aiemmin, eivätkö ole uskaltaneet kysyä neuvoa.

Isostus maksimus kiteytettynä

Isostus maximus, toiselta nimeltään isoiso tai apuohjaaja on siis mielenkiintoinen olento, jolla on oleellinen ja elintärkeä tehtävä rippikoulun tai nuortenleirin biomissa. Ilman isoisoa isoslauma ei toimisi ja apuohjaaja toimii korvaamattomana apuna leirin vastuuohjaajille kantamalla osan ohjaus- ja ohjelmavastuusta.

Ohjaajia nuorempana lajinsa edustajana isoiso toimii myös luonnollisena linkkinä ohjaajien ja isos-/leirilauman välillä. Isoiso/apuohjaaja on nuorempi ja siksi joistain asioista voi olla helpompi puhua hänelle, kuin esim. ohjaajalle. Vähäisempi ikäero tuo mukanaan myös sen piirteen, että heidän antamiinsa ohjeisiin suhtaudutaan usein paljon neutraalimmin, kuin vastuuohjaajien. Ohjaajien ohjeet tai käskyt kantavat sisällään heidän auktoriteettinsa ja siksi pienikin asia saattaa saada hyvin suuret mittasuhteet aivan huomaamatta. Näissä tilanteissa voikin usein olla, että ohjaajat pyytävät isoisoja ja apuohjaajia toimimaan puskurina heidän ja esimerkiksi isoslauman välillä. Sama asia on nuoren suusta usein paljon neutraalimpi asia ottaa vastaan.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: Isostus maximus on esimerkki. Vanhemman isosen ja vanhemman kristityn nuoren esimerkki sekä nuoremmille isosille, että leiriläisille. Häntä katsotaan ylöspäin ja hänen tapaansa toimia leirillä, sekä elää uskoaan todeksi, seurataan ja siitä otetaan mallia. Siksi isoison/apuohjaajan onkin hyvä aina välillä pohtia myös omaa hengellistä elämäänsä sekä sitä, millaista esimerkkiä hän näyttää nuorempien keskuudessa. Mutta samalla, kun hän tutkii näitä asioita hän saa myös muistaa, että hänkin on leirillä oppimassa, kuten kaikki muutkin. Isostus maximuksen ei siis tarvitse olla valmis ja täydellinen. Tärkeintä on olla oma itsensä, tehdä parhaansa ja ennen kaikkea Pyytää. Apua. Tarvittaessa. Rohkeasti.

TEHTÄVÄT

Tervetuloa vielä mukaan 3. vuoden iskotehtävien pariin. Saat olla erityisellä paikalla tässä ensimmäisessä ”vuosikurssissa”, koska voimme yhdessä luoda tämän iskovuoden kokonaisuuden sellaiseksi, mitä sinä ja muut koulutettavat toivotte. Siksipä ensimmäisen kuukauden kysymykset ja tehtävät ovatkin:

• Mitä kuuluu ja miten voit?
• Mitä ajatuksia isoison tai apuohjaajan tehtävät herättävät sinussa?
• Olet ollut jo leireillä, siispä sinulta voi kysyä mm.:
  1. Millaisia kokemuksia sinulla on isoisoista tai apuohjaajista? Tai jos olet jo toiminut isoison tehtävissä, niin mitä kokemuksia sinulla on tehtävästä?
  2. Millainen on ollut hyvä isoiso/apuohjaaja, joka on jäänyt mieleesi? Mitä hän on tehnyt tai miten hän on toiminut, että siitä on jäänyt hyvä muisto?
  3. Millainen hän oli esimerkkinä?
• Mitä odotuksia sinulla on isoison/apuohjaajan tehtävistä? Jos olet jo toiminut näissä tehtävissä, niin mitä opit tai mikä yllätti?
• Mitä ajatuksia isoison vastuu herätti sinussa? Onko se hyvä, jännittävä, pelottava, iloinen, tms. asia?
• Mitä aiheita toivoisit, että kävisimme läpi tässä iskossa ajatellen isoison tai apuohjaajan tehtäviä?
• Onko rukousaiheita?