Kun tulevilta isoisoilta kysytään, mitä he eniten jännittävät tai miettivät, tulee vastaukseksi useimmiten se, miten he osaavat johtaa miltei samanikäisiä nuoria leirillä. Riittääkö auktoriteetti? Riittääkö uskottavuus? Entä jos mokaan? Entä jos muut eivät kuuntele?

Ne ovat aivan normaaleja pelkoja. Etenkin, jos ei ole ennen toiminut isoison tehtävissä. Mutta kuten historiakin näyttää, noista tehtävistä on selvitty! Mahdotonta se ei siis ole, mutta onko jotain neuvoja tai vinkkejä, joita tulisi pitää mielessä isoison tehtävissä? Toki!

Ensimmäisenä on syytä nostaa johtajuuden käsite. Mitä johtaminen ylipäätänsä edes on? Mitä se sisältää? Tarkoittaako se sitä, että minun pitää käskyttää, kuten armeijan majurin ja muiden pitää totella, vai onko se jotain muuta?

Mitä johtajuus on?

No, ajatus johtamisesta ja johtajista on ollut viimeisen vuosikymmenen tai parin aikana suuressa murroksessa. Aiemmin johtajan roolina pidettiin tosiaan sitä, että hän käskytti ja muut tottelivat vikisemättä. Johtaja oli eräänlainen kuninkaan tai despootin tapainen hahmo työyhteisössä. Hän käski ja hän odotti, että häntä toteltiin. Ja toki, kuuluuhan johtamiseen edelleen se, että joku kertoo mitä pitää tehdä. On asioita, jotka pitää tehdä tietyllä tavalla esimerkiksi firman arvojen tai leirin turvallisuuden näkökulmasta. Jos firmassa pidetään kypärää tuotantotiloissa, niin johtajan on huolehdittava, että sitä kypärää myös käytetään ja siihen ei joskus auta muu, kuin käskytys tai jopa varoitukset. Sama pätee leireillä. On tilanteita, joissa ei keskustella, vaan joissa ohjaaja tai jopa isoiso käskee suorasti. Voitte itse miettiä sitä, millaisia tilanteita tällaiset voisivat olla. Ainakin henkeä ja terveyttä uhkaavat tilanteet nyt ainakin.

Mutta johtajuus nähdään nykyään myös paljon suurempana asiana. Sen voisi ehkä kiteyttää sanoihin palvelu ja esimerkki. Moderni johtajuus on palvelemista, sillä on huomattu, että työntekijöistä saa parhaan tehon irti silloin, kun he saavat hyödyntää vahvuuksiaan, saavat tehdä työtä heitä tukevassa ja ei-ahdistavassa ilmapiirissä ja uskaltavat kysyä neuvoa ja saavat apua sitä tarvitessaan. Aiemmissa teksteissä on todettu tuosta, että johtajan – tässä kohden siis isoison – yksi tärkeä tehtävä on mahdollistaa isosten onnistuminen heidän vahvuuksiensa mukaan. Tämä on juuri modernia johtamista.

Esimerkkinä: Jos isosryhmässä on joku ujompi, häntä ei kannata laittaa ensimmäisenä päivänä vetämään tutustumisleikkiä. Jos jollekin toiselle taas on vaikea keskittyä, häntä ei ehkä kannata laittaa johtamaan valmisteluja tai järjestelemään tavaroita tms., vaan hänen voi olla parempi olla mukana suorittajana. Jos joku ei osaa säestää, niin häntä tuskin kannattaa istuttaa pianon tai kitaran ääreen ja niin edelleen.

Hankalimpia tilanteita näissä ovat ne, jos joku luulee osaavansa asioita, joita hän ei oikeasti osaa. Jos esim. isosella on käsitys siitä, että hän osaa kaiken, mutta kaikki muut näkevät, ettei hän pysty keskittymään ja johtamaan tilanteita. Tai jos joku laulaa mielellään, mutta valitettavasti täysin nuotin vierestä. Näissä tilanteissa johtajuutta voi valitettavasti olla sekin, että asiasta joutuu jollain tasolla toteamaan. Mutta kuten omastakin puolestanne varmasti tiedätte, tällaiset palautteet on kannattavinta antaa kahden kesken ja niiden parissa pitää olla tosi tarkkana sanamuodoissa, ettei tule turhaa pahaa mieltä! Joissain tilanteissa voi jopa olla parempaa antaa tällaisten asioiden olla, ja koittaa ”minimoida vahingot”.

Toinen modernin johtajuuden tärkeä osa-alue on esimerkillisyys. Englanniksi onkin sanottu, että pitäisi oppia pois pomon roolista (boss) kohti johtajuutta (leader). Eli juuri sen vanhemman ”Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon.” -mallin vastakohtaa. Ja tämä on ehkä isoin ja tärkein juttu isosten ja isoisojen johtajuuden kannalta. Te olette – kuten jo aiemmissa tehtävissä ja vastauksissa on sanottukin – esimerkin asemassa. Sitä, miten te toimitte seurataan ja analysoidaan. Siitä, miten te suhtaudutte valmisteluihin otetaan mallia. Siitä, miten te toimitte isosten kesken otetaan oppia ja niin edelleen. Johtajaa seurataan ja hänestä opitaan ja se kannattaa pitää mielessä, kun tekee leirillä työtä.

Ryhmän johtaminen käytännössä

Edellä tuli käsiteltyä vähän johtamisen teoriaa, mutta entäpä sitten se käytäntö esimerkiksi iltaohjelmien tai raamisten valmistelussa?

Niissä tarvitsee yleensä yhdistelmän vanhaa ja uutta johtamista. Perinteisestä johtamisesta napataan se selkeä ohjaus, jolla edellytetään sitä, että asioihin myös keskitytään. Eli joskus joutuu suoraan käskyttämään, että nyt keskitytään ja tehdään tämä kunnolla. Sinä teet tuon, sinä valmistelet tuon pelin ja sen vetämisen ja te kolme menette nyt harjoittelemaan tuon sketsin kahteen tai kolmeen kertaan.

Uudistuneesta johtajuudesta otetaan vuorostaan sit se, että isoset pyritään jakamaan tehtäviin juuri heidän vahvuuksiensa ja toiveidensa mukaisesti niin, että he voivat kokea onnistuvansa isosen tehtävissä. Ja johtajuutta on samalla myös se, mikä isoisoille tulee yleensä jo luonnostaan, eli se, että olette hommissa heitä varten. Kuuntelette heitä, tuette heitä ja olette vanhemman kristityn ja isosen esimerkkejä, joilta saa kysyä ja joista saa ottaa mallia.

Eli kiteytettynä: olkaa ensi sijassa tukemassa isosia ja olkaa heille isoja sisaruksia ja kavereita, mutta samalla edellyttäkää, että asiat hoidetaan kunnolla. Kun aikaa on varattu valmistautumiseen, niin sitä käytetään silloin siihen ja vasta sitten on vapaata. Ja vastavuoroisesti jos ohjeeksi on annettu lepo, niin silloin hoidetaan myös sitä lepäämistä, eikä vain ”levätä yhdessä” koppipallokentällä jne. Lisäksi ryhmän ”kurinpidossa” on hyvä huomata, että on usein helpompi löysätä kuria, kuin tiukentaa sitä. Eli valmisteluissa kannattaa heti alussa olla tarkkana, et ”Hei, nyt me hoidetaan nämä!” kuin yrittää myöhemmin saada ryhmää keskittymään.

Tehtävät:

1. Mitä kuuluu?
2. Mitkä olivat tärkeimmät ajatukset, mikä yllä olevasta tekstistä heräsi?
3. Millainen johtaja tahtoisit itse olla? Onko sinulla johtajan esikuvaa, jonka esimerkkiä koitat seurata?
4. Jos ajattelet isoison tehtävää, mikä tilanne jännittää eniten isoison johtajuuden näkökulmasta?
5. Tässä tehtävässä ei ollut nyt erillisiä case-tapauksia, mutta jos sellaisia pitäisi lisätä, niin mikä olisi sinun mielestäsi sellainen case-tapaus isoison johtamisen näkökulmasta, jota olisi hyvä pohtia yhdessä?
6. Onko erityisiä rukousaiheita?