10 käskyä, osa 2

Lomakausi ja flunssasesonki ovat hieman viivästyttäneet tämän viikon tekstin julkaisua, mutta nyt vihdoin vuorossa ajatuksia käskystä nro 2 ja sunnuntaina palataan normaaliin julkaisuaikatauluun käskyn nro 3 kanssa. 😊

Viime viikolla lähdimme kymmenen käskyn pariin pohtimaan sitä, mitä ensimmäiset kolme käskyä opettavat meille suhteesta Jumalaan. ”Kun ensimmäinen käsky opastaa sydäntä ja opettaa uskomaan, tämä toinen suuntaa meidät ulospäin ja saattaa suumme ja kielemme puhumaan oikein Jumalasta. — Jumalan nimeä ei nimittäin voi pahemmin käyttää väärin kuin käyttämällä sitä valheeseen ja petokseen.” (Iso Katekismus, Martti Luther)

En tiedä oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, että käskyt kaksi ja kahdeksan ovat oikeastaan saman asian kaksi eri puolta. Jälkimmäisessä, johon palaamme keväällä myöhemmin, kehotetaan olemaan lausumatta väärää todistusta lähimmäisestä, kun taas tässä käskyssä kehotetaan toimimaan samoin suhteessa Jumalaan. Molempien ytimessä on kunnioitus ja totuuden puhuminen.

Valitettavasti ihmiskunnan historiassa meidän päiviimme saakka monet ihmiset ovat halunneet hyödyntää Jumalan nimeä ja arvovaltaa omaksi edukseen. Motiiveina on olleet mm. vallanhalu, taloudellinen hyöty, oman tahdon läpi vieminen tai ihan vaan ilkeys ja toisten ihmisten kiusaaminen. Toinen käsky kieltää tämän yksiselitteisesti ja muistuttaa, että väärin toimimisella on aina seurauksensa.

Mitä sitten on Jumalan nimen oikein käyttäminen? Se on Jumalan puoleen kääntymistä ja hänen tahtonsa kysymistä. Jumalan nimi on pyhä ja käytämme sitä oikein, kun pyydämme hänen apuaan, rukoilemme, kunnioitamme ja kiitämme häntä. Käänny siis rohkeasti Jumalan puoleen minkä tahansa ilon, surun, kiitoksen, kysymyksen tai pyynnön kanssa. Taivaallinen Isäsi kuulee sinua. 🙏❤ ”Minä huudan sinua avuksi, Jumala, ja sinä vastaat minulle. Kuuntele minua, kuule, mitä puhun sinulle.” (Ps. 17:6)

#viikonsana #Raamattu #kymmenenkäskyä