Oi saavu jo, Immanuel

Adventti on odotuksen aikaa. 1. adventtina odotettiin saapuvaa pelastajaa ja laulettiin Hoosianna, joka linkitti jouluajan kiinni pääsiäiseen, Jeesuksen uhrikuolemaan. Nyt toisena adventtina saamme laulaa ”Oi saavu jo, Immanuel” ja muistelemme Herran tulevaa paluuta. Hän, joka syntyi lihaksi syntyi kuolemaan, mutta kuolema ei saanut pidettyä häntä vallassaan, vaan hän nousi ja tulee kerran palaamaan.

On myös vähän hassua, mutta samalla hienoa, miten Herran paluu toistuu niin lähekkäin kirkkovuodessamme. Pari viikkoa sitten oli tuomiosunnuntai, jolloin muistelimme Herran tulevaa tuomiota ja nyt keskitymme hänen paluunsa, eli tuon tuomion päivään. Se, että nämä pyhät ovat niin lähekkäin on hassua, mutta toisaalta pidän tuosta ajatuksesta, että Herran paluu sekä päättää, että miltei aloittaa kirkkovuotemme. Se kääntää katseen siihen, mikä kristinuskossa on kaikkein tärkeintä: Jeesukseen ja siihen, että tämä kaikki ei ole vain parin tuhannen vuoden takaisten muistamista, vaan Herra elää ja vaikuttaa yhä tänäänkin ja tulee kerran, aikojen lopussa myös palaamaan kirkkaudessaan.

Sitä päivää saamme odottaa iloiten, sillä se on meidän pelastuksemme päivä. Päivä, jolloin me pääsemme Isän valoon ja kirkkauteen, elämään, jossa ei ole kuolemaa, kärsimystä, tuskaa tai edes kyyneleitä. Elämään, jossa kaikki entinen on kadonnut.

Niin, se on aika hyvä sanoma näin kirkkovuoden alkuunkin. Siihen turvatkaamme ja siitä iloitkaamme myös tällä matkalla kohti joulun ihmettä ja ilosanomaa.

Rukous: Kiitämme tänään siitä, että olet juuri se, mitä tuo nimi lupaa: Jumala, joka tulee meidän luoksemme ja asuu meidän keskellämme. Kiitos siitä, että se tarkoittaa, että me olemme sinun omiasi ja saamme turvata sinun armoosi ja rakkauteesi kaiken xtuskan ja kärsimyksen keskellä. Siksi saamme rukoilla: Oi saavu jo, Immanuel. Aamen

#viikonsana #Raamattu #adventti #Immanuel