Lohtu

Raamattu opettaa, miten Jumalan kansa on historiansa aikana odottanut sille luvattua Messiasta, voideltua pelastajaa. Historian eri vaiheista riippuen odotukset ovat vaihdelleet, ja pelastusta ja apua on tarvittu erilaisiin ongelmiin. Esimerkiksi aikoina ennen Jeesuksen syntymää moni odotti voimakasta sotasankaria, joka voisi vapauttaa Israelin kansan roomalaisvallan tiukasta otteesta.

Oli kuitenkin joitakin henkilöitä, jotka olivat ymmärtäneet tulevan Messiaan toisin. Luukkaan evankeliumin alussa tapaamme vanhan Simeonin, joka ”odotti Israelille luvattua lohdutusta”. Simeonin odottamaa lohdutusta pohtiessamme voimme ajatella pientä lasta, joka loukkaa sormensa ja alkaa itkeä. Tällöin aikuinen tulee ja ottaa lapsen syliin ja puhaltaa. Fyysinen kipu ei tietenkään heti katoa olemattomiin, mutta ahdinkoon ja pelottavaan tunteeseen on aikuisen läsnäololla ja lohdutuksella saatu apu. Lapsi voi ajatella, että tästä selvitään; aikuinen pitää tässäkin tilanteessa huolen.

Simeon ymmärsi, että todellinen lohdutus tuli Jumalalta Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesuksen tunteminen ei poista elämästämme kipuja ja ahdinkoja. Sen sijaan Jeesus antaa lohdun ja toivon ihmisen suurimpaan murheeseen, syntiin, joka erottaa meidät Jumalasta. Saamme siis olla onnellisia murheenkin hetkellä, sillä tiedämme, että lohdutuksen Jumala on luvannut pitää meistä huolen. Tuon lohdun myötä myös kipu lopulta otetaan pois.

Siunausta alkaneeseen viikkoon!