Herran siunaus, osa 4

Herran siunauksen viimeistä osaa ei löydy Raamatusta 4. Mooseksen kirjasta, mutta se on mallia ”wanha” ja hyvin ymmärrettävästä syystä. Jos ajattelemme sitä, keitä me kristityt olemme ja mikä erottaa meidät muista, niin vastaushan on Jumala, jota palvomme. Jumala, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Toisin sanoen kolmiyhteinen, kolminainen ja meidän käsityskykymme ylittävä.

Muistan vieläkin erään luennon yliopistossa, jossa käsittelimme kolminaisuutta. Eräs kurssikaverini kysyi luennoitsijalta hieman tuskastuen, että ”Miksi näiden kristinuskon asioiden pitää olla niin hankalia/vaikeita.” Luennoitsija mietti muutaman sekunnin ja totesi ”Mielestäni Jumala, joka mahtuu meidän ymmärrykseemme on aika pieni Jumala.”

Tuo näkökulma avasi sitä, miksi Jumalan salattu luonne ei olekaan ongelma, vaan itse asiassa suuri lahja ja siunaus. Jumala on meidän ajatuksiamme ja käsitystämme suurempi. Kaikkivaltias, jota ihmisjärki ei ole keksinyt, vaan joka on itse ilmoittanut itsensä lapsilleen.

Herran siunauksen päätöksenä nuo kolme nimeä tuovat turvaa ja luottamusta, sillä ne muistuttavat siitä, keneltä saamme kaiken hyvän. Kuka siunaa meitä ja varjelee meitä taivaallisena kuninkaana ja valtiaana? Isä. Kenen kasvot kääntyvät puoleemme armollisina Golgatan ristin kärsimysten kautta ja kenen kuoleman kautta meille on lahjoitettu armo? Pojan. Ja kenen tehtävä on kirkastaa noita kasvoja, kääntää katseemme aina kohti Kristusta ja tuoda rauha sydämeemme, jossa hän itse asuu? Aivan oikein, Pyhän Hengen.

Tästä näkökulmasta Herran siunaushan on juuri kolminaisuuden ylistystä, jossa korostetaan hänen toimintaansa meidän elämissämme ja siksi mikä voisikaan olla parempi päätös tälle ikivanhalle rukoukselle, joka muistuttaa meitä Jumalan ihmeellisestä rakkaudesta ja huolenpidosta.

#viikonsana #Raamattu #Herransiunaus