Kun valoa on vähän, varjot esittää jättiläisii

Elämme vuoden pimeintä aikaa ja ikkunasta ulos katsoessani näen käytännössä vain pimeyttä ja muutaman katuvalon. Siksi tuo Innean kappale tuntui aika osuvalta ihan jo sesongin ja sen valoisuuden puolesta.

Mutta pimeys voi olla muutakin, kuin vain näkyvän valon puutetta, kuten Innean Nea-Sofia ja Inka-Erika laulavat. Elämässä voi olla jaksoja, kun valo tuntuu katoavan ja elämän murheet, huolet, tragediat ja taakat kaatuvat päälle niin, että niiden alle musertuu.

Silloin on tärkeä muistaa muutama asia. Ensinnäkin se, että kristitylläkin on oikeus tuntea ahdistusta. Välillä törmää väitteisiin, että meidän pitäisi aina vaan iloita ja että mikään ei saisi painaa. Jos jokin ahdistaa sinua, niin ”ota itseäsi niskasta kiinni ja piristy!”. Tuollainen ohje voi pahimmillaan aiheuttaa enemmän tuskaa ja ahdistusta, kun ihminen käy miettimään, että hän ei riitä ja että hänen pitäisi olla parempi.

Toiseksi on tärkeä muistaa, että meitä ei ole luotu kulkemaan yksin. Vanha sanonta on, että usko on joukkuelaji. Siksi ystävä, kenelle voi jakaa omia huoliaan ja murheitaan ja jonka olkapäätä vasten voi tarvittaessa itkeä, voi olla kultaakin kalliimpi aarre. Muistakaamme siksi pitää ystävistämme myös huolta!

Ja kolmanneksi, kuten Inneakin laulaa: muista, että sinä et ole yksin, vaikka vierellä ei juuri silloin oisikaan ketään. Tuon kappaleen kertosää kuuluu kokonaisuudessaan näin:

Kun valoa on vähän
Varjot esittää jättiläisii
Pelosta kangistunko tähän?
Voitko pitää musta kii?
Kun valoa on vähän
Salaa vääristymät hiipii
Silloin muistan että sähän
Pidät silloin musta kii

Silloin, kun kaikki on pimeintä, Kristuksen valo voi loistaa kaikista kirkkaimmin. Jättäkäämme itsemme hänen lävistettyjen käsien hoidettaviksi. Aamen.

#viikonsana #Kristus #Innea #armo #varjelus