Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa

Blaise Pascal kirjoitti aikoinaan siitä, miten meillä ihmisillä on sisimmässämme aukko, jonka vain Jumalan tunteminen voi täyttää. Psalminkirjoittaja jakoi saman ajatuksen jo tuhansia vuosia aiemmin, kun hän huudahti ”Minun sieluni janoaa Jumalaa!”

Molemmat kertovat oleellisesta totuudesta, siitä, että me, luodut kaipaamme Luojaamme. Se on kaipuuta, jota emme itse tietoisesti välttämättä edes tiedosta, mutta joka näkyy esimerkiksi siinä, että me etsimme jotain itseämme suurempaa elämämme osaksi. Olipa se sitten Jumala, henkinen harjoitus, harrastus tai vaikkapa raha, vain muutamia mainitakseni.

Mutta vaikka miten ja mistä etsisimme, Raamatun mukaan tuohon kaipuuseen on vain yksi vastaus: yhteys Jumalaan. Se tuo rauhan, levon ja tyyneyden, se tuo tiedon siitä, että emme ole yksin tai olemassa vain sattuman oikusta. Se tuo luottamuksen siihen, ettemme ole yksin ja että meitä rakastetaan.

Pyhä Jumala, sinä, joka olet luonut meidät omaksi kuvaksesi, kiitos rakkaudestasi. Kiitos siitä, että olet kutsunut meidät yhteyteesi ja lahjoittanut meille uskon ja erityisesti kiitos siitä, että siinä – sinun läsnäolossasi – meidän sielumme kaipuu täyttyy ja saamme rauhan. Sen rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen ja varjelee meidät Kristuksessa. Pidä meistä huolta, varjele meidän elämiämme ja johda meitä niin, että kerran saamme kohdata sinut kerran ikuisuudessa. Aamen.

#Viikonsana #Raamattu #Lepo