Sukupolvet ennen meitä taivasteitä, sanan turvin kulkivat

Oletko koskaan miettinyt sitä, että sinä, kristittynä, olet osa vuosituhansien mittaista ketjua?

Se on aika hieno ja puhutteleva ajatus. Emme ole yksin uskomme kanssa. Emme ole ainoita, jotka turvaavat tai ovat turvanneet Jumalaan. Ei, ennen meitä on ollut lukemattomia ihmisiä, jotka ovat tehneet samoin ja meidän jälkeemme heitä tulee vielä lisää! Olemme siis osa jotain itseämme suurempaa ja siksi on myös hyvä pohtia, että voivatko ennen meitä eläneet kristityt opettaa meille jotain oman kokemuksensa kautta?

Yksi keskeinen mieleen nouseva ajatus on se, että meitä ennen eläneet kristityt – ts. ennen sosiaalista mediaa ja älypuhelimia eläneet kristityt – kokoontuivat yhteen. Toisten ihmisten ja ennen kaikkea toisten kristittyjen näkeminen oli osa uskossa elämistä. Jotta omista asioista pystyi puhumaan, piti ensin nähdä toinen ihminen kasvoista kasvoihin.

Ja se on asia, joka meiltä on osin unohtunut modernissa ajassamme. Elämme aikaa, jolloin ihmiset ovat verkostoituneempia kuin koskaan aiemmin. Elämme aikaa, jolloin näemme toisiamme videopuheluiden ja kuvien kautta jatkuvasti. Ja samalla elämme aikaa, jolloin ihmiset tuntuvat olevan aina vain yksinäisempiä arjessaan.

Ihan niin kuin ihmisen näkeminen kännykän ruudulla ei riittäisikään? Ihan niin kuin meidät olisi luotu näkemään toisiamme myös livenä? Ihan niin kuin ihmisen ”ei ole hyvä olla yksin.”?

Meitä ennen eläneet elivät turvaten Herraan, luottaen Raamattuun ja kokoontuen yhteen, vaikka se yhteen tuleminen ja kristityksi leimaantuminen saattoi merkitä joskus jopa hengenvaaraa. Silti he luottivat sekä Jumalaan, että toinen toisiinsa. Silti he tulivat yhteen jakamaan omaa uskoaan. Ja sen kautta Herra itse sai tehdä töitä heissä, ruokkien, rohkaisten ja rakastaen. Tehkäämme me siis samoin! Nähdään kirkossa tai nuortenilloissa, jossa saadaan yhdessä hiljentyä Herran hoidattavaksi. 😊

#viikonsana #Virsikirja #seurakunta #yhteys