Usko ei poista kysymyksiä, mutta se tietää, minne ne pitää viedä.

Joskus uskosta puhutaan niin, että se oli ratkaisu kaikkiin elämän kysymyksiin ja ongelmiin. Ja toki, moneen se onkin ja pohjimmiltaanhan usko ratkaisee aika oleellisen inhimillisen kysymyksen: ”Miksi minä olen täällä?”

Mutta samalla usko ja Raamatun lukeminen eivät poista kaikkia kysymyksiä. Maailmaan ja kristittynä elämiseen jää monia asioita, joihin emme saa vastauksia. Olipa kyse luonnonmullistuksista, läheisen kärsimyksestä, maailman pahuudesta tai mistä muusta, osa vastauksesta kysymykseen ”Miksi?” jää aina pimentoon. Se on osa sitä, kun olemme tekemisissä salatun kaikkivaltiaan Jumalan kanssa.

Siksi tuo Elisabeth Elliotin sitaatti on hieno. Kuten hän toteaa, usko ei tosiaan poista kysymyksiä, mutta se antaa niille uuden kohteen. Me saamme viedä omat kysymyksemme, epäilyksemme, pelkomme, turhautumisemme ja jopa vihamme Jumalan eteen ihan samalla tavalla, kuin mitä saamme viedä kiitoksemme, ilomme ja rakkautemmekin.

Siksi rukous on annettu meille, että me saamme lähestyä Jumalaa ja hän lupaa kuulla meidät. Toki, on totta, että hänen vastauksensa eivät aina ole juuri niitä, mitä me olisimme ehkä toivoneet. Joskus hän vastaa ei, joskus ei vielä. Mutta yhtä kaikki hän lupaa kuunnella. Hän jopa kehottaa siihen profeetta Jesajan kautta sanoessaan ”Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme.”

Eräs suomalainen kristitty on myös kerran sanonut, että ”Jumala tykkää siitä, että hänen kanssaan painitaan.”

Älä siis tukahduta omia kysymyksiäsi ja ajatuksiasi, vaan vie ne rohkeasti Taivaallisen Isän eteen.

#viikonsana #Raamattu #Jumala #kuulee